60-luku toi jengikulttuurin Naantaliin ja Raisioon

Antero Laihon Upolaiset ja paskasakki -teoksesta tuttuja valokuvia on esillä Raision kirjastotalon toisessa kerroksessa heinäkuun loppuun asti. Kuva: Ragip Önsoy.

KIRJALLISUUS. Kulttuurin moniottelija Antero Laiho on koonnut paikallisen jengikulttuurin vaiheista kirjan, joka kantaa nimeä Upolaiset ja paskasakki. Samannimiseen näyttelyyn voi tutustua Raision kirjastotalon musiikki- ja taideosastolla heinäkuun loppuun asti.

Esikuvinaan englantilaisia modeja ja rockereita pitäneet jengit kahinoivat 1960-luvulla Turun lisäksi Naantalissa ja Raisiossa, jotka tunnettiin sekä upolaisten että p-sakkilaisten eli paskisten kokoontumispaikkana.

Esikuvinaan englantilaisia modeja ja rockereita pitäneet jengit kahinoivat 1960-luvulla Turun lisäksi Raisiossa ja Naantalissa, jossa tapahtuivat pahimmat yhteenotot. Kuva: Seppo Niemisen albumi.

– Koska ryhmät karsastivat toisiaan, ei nokkapokaltakaan aina vältytty. Onneksi voimainmittelö jäi useimmiten pelkkään suunsoittoon, eikä johtanut samankaltaisiin väkivaltaisiin yhteenottoihin kuin modien ja rockerien synnyinmaassa Englannissa, Laiho toteaa.

Ruisrockin perustajiin kuuluvan Laihon työ nuorisokulttuuriin vahvasti linkittyvän musiikin parissa on alkanut vuosikymmeniä sitten. Tuorein kirjallinen teos, Upolaiset ja paskasakki, sai ideansa vuonna 2012 ilmestyneestä Föribeat-kirjasta.

– Pitkä projekti lähti liikkeelle Föribeat-sarjasta, joka alkoi YLE Turun radiossa esitettynä 12-osaisena ohjelmana, ja josta jalostui laajempi versio kirjan muodossa. Turun seudun jengejä 60-luvulla käsittelevä luku herätti Föribeat-kirjassa erityistä kiinnostusta, joten päätin julkaista pidemmän pätkän aiheesta omana teoksenaan, Laiho kertoo.

Paikallista musiikki- ja nuorisohistoriaa tutkiessaan hän haastatteli toistasataa muusikkoa ja jengiläistä sekä järjestysmiehiä ja poliiseja.

Laihon mukaan eri nimillä kulkevia jengejä oli jonkun verran tuohon aikaan myös muualla Suomessa, mutta ilmiö oli selkeästi voimakkaampi Turun seudulla.
– Tukholman läheisyys oli selvä vaikute. Autolautat seilasivat ja kansipaikat olivat halpoja, Laiho sanoo.

Antero Laihon Upolaiset ja paskasakki -teoksessa ovat ylhäällä kuvattuna upolaiset Turun Humalistonkadulla ja alhaalla p-sakkilaiset Naantalissa.

Vespalla silloin ja edelleen tänä päivänä ajavalla Laiholla on myös omakohtaista kokemusta jengikulttuurista.
– Paikallisten nuorisoryhmien järjestäytymisen aikaan, vuonna 1964, luin juuri ylioppilaskirjoituksiin.  Niissä kuvioissa pyörin vespallani samoissa paikoissa kuin upolaisetkin. Kerrotaan, että ryhmä sai nimensä Humalistonkadulle 60-luvun alussa avatusta upouudesta Aschanin kahvilasta, josta tuli upolaisten kantapaikka.
– Moottoripyörillä kurvailleen paskasakin taustalla oli yleensä kansalais- ja ammattikoulu. Pärtsärit eivät vierastaneet heistä käytettyä paskasakkilaiset-nimitystä silloin, eivätkä sen puoleen nykyäänkään, hän jatkaa.

Ryhmien tyylillisiin eroihin vaikuttivat merkittävästi myös musiikkimieltymykset.
– Upolaisten suosikkibändejä olivat naantalilaiset Guitar Guys ja Pimples, raisiolainen Happy Bee, josta syntyi tunnetumpi Mirage, sekä turkulaiset Madmen, Sharks, Firestones ja Only 5. Paskasakin suosiossa sen sijaan oli tango ja perinteisempi rock ‘n’ roll, Laiho muistelee.

Poliisit, nuorisotoimet ja seurakunnat ryhtyivät vuosikymmenen lopulla järjestämään vapaana liikkuneille ryhmille organisoituja kerhoja ja kokoontumisia.
– 1960–70-lukujen vaihteessa viranomaisten tavoitteet saavutettiin siinä määrin, että alkuperäisiä upolaisia, heidän seuraajiaan pipolaisia, eikä myöskään paskasakkia enää liikkunut kaupungilla isoina ryhminä, lisää Laiho.

Katariina Mäkinen-Önsoy

 

 

Juttuun lisätty 24.6. kello 21.46 tieto Upolaiset ja paskasakki -näyttelystä, joka on esillä Raision kirjastotalon musiikki- ja taideosastolla heinäkuun loppuun asti.