SENIORIT. Hoitajien määrän mitoitus lakiin. Yksityisille hoivapalveluita tarjoaville yrityksille rajummat sanktiot laiminlyönneistä. Enemmän resursseja kunnille valvontaan. Näitä vaatimuksia on kuultu viime viikkoina, kun vyyhti vanhusten hoivan tilanteesta Suomessa räjähti käsiin Valviran suljettua Esperi Caren yksikön Kristiinankaupungissa. Harvoissa puheenvuoroissa on kuitenkaan nostettu esiin yhtä vaihtoehtoa, joka on vanhukselle turvallinen, kodinomainen, inhimillinen ja kaiken lisäksi pitkällä tähtäimellä yhteiskunnalle edullinen.
Tämä vanhustenhoivan tavoitteet yhdistävä palvelu on perhehoito. Lapsia ja kehitysvammaisia on vuosikaudet hoidettu sijoitettuina ihmisten koteihin, mutta vanhusten osalta tämä hoivamuoto on vielä lapsenkengissä. Nyt sitä kuitenkin kehitetään Varsinais-Suomessa kovaa vauhtia.
Turvallisuudentunne erityisen
isossa roolissa
Maskussa toimii yksi vanhusten perhekoti. Kaisu ja Kari Raitasen kotona asuu niin sanotussa lyhytaikaisessa perhehoidossa 97-vuotias Anja Roos, joka on Raitasen pariskunnalle yksi perheenjäsen.
– Anja asuu meillä kuukauden kaksi ensimmäistä viikkoa, jälkimmäisinä viikkoina hänen tyttärensä toimii Anjan omaishoitajana, kertoo Kaisu Raitanen.
Molemmat Raitaset ovat perhehoidon valmennuksen läpikäyneitä hyväksyttyjä perhehoitajia. Kaisu oli työurallaan ammatiltaan mielisairaanhoitaja.
– Perhehoidossa vanhus kokee olonsa turvalliseksi, mikä on ehdottoman tärkeää vanhustenhoidossa. Hän ei jää koskaan yksin, kertoo Kaisu Raitanen.
Raitaset ja Varsinais-Suomen ikäihmisten ja kehitysvammaisten perhehoitoyksikön koordinaattori Maarit Haverinen muistuttavat, että vaikka kotihoidon tarkoitus on erittäin hyvä, kotihoidonkaan parissa oleva vanhus ei läheskään aina koe tätä turvallisuudentunnetta.
– Olin aiemmin käynnistämässä perhehoitoa Etelä-Satakunnassa. Siellä kotihoidosta perhehoitoon siirretyistä vanhuksista 90 prosenttia kertoi kokeneensa olonsa turvattomaksi kotonaan. Usein puhutaan ”kotona pärjäämisestä”, mutta ei osata riittävästi huomioida ikäihmisen pelkoja, turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyden luomaa huonoa oloa, kertoo Haverinen.
– Kotihoidossahan ongelma on hoitajien rajallinen aika. Jos hoitaja käy vanhuksen luona kolmesti päivässä ja viipyy kerrallaan parikymmentä minuuttia, on vanhus yksin 23 tuntia vuorokaudesta. Näitä tapauksia on, joissa vanhus ei jaksa liikkua kodin ulkopuolella, ja silloin aiemmin niin rakkaasta kodista muodostuukin vankila.
Kunnilla ja omaisilla
ei vielä riittävästi tietoa
Perhehoito on vielä varsin huonosti tunnettu hoivamuoto. Maarit Haverisen kokemukset eteläisestä Satakunnasta ovatkin paljon puhuvat.
– Aluksi vanhukset ja omaiset eivät olleet perhehoidosta kovinkaan kiinnostuneita. Mutta kun he kävivät tutustumassa perhekoteihin, asenne muuttui täysin. Kaikki perhekoteihin tutustuneet valitsivat tämän hoivamuodon, kertoo Haverinen.
Myös Raitasen pariskunnalla ja Anja Roosilla on perhehoidosta vain hyvää kerrottavaa.
– Anja on meille perheenjäsen, jonka kanssa elämme tavallista perhearkea. Ja Karihan on Anjalle erityisen rakas. Hän jaksaa aina muistuttaa minua, että ”onhan isäntä nyt saanut kunnon ruokaa. Ei aikuinen mies pelkällä salaatilla pärjää”, nauraa Kaisu Raitanen.
Maarit Haverinen harmitteleekin sitä, että kunnat pelkäävät perhehoidon kustannuksia.
– Eurassa perhehoitoon tehtiin kunnon alkusatsaus. Kun toiminta saatiin käyntiin, laskelmissa huomattiin, että perhehoito oli kunnalle yhtä edullista kuin kotihoito, kertoo Haverinen.
Haverinen haluaakin nostaa Euran esiin perhehoidon rohkeana suunnannäyttäjänä.
– Eurassa tajuttiin nopeasti, että perhehoito on ikäihmiselle turvallinen, inhimillinen ja lämmin hoivamuoto, sekä lisäksi yhteiskunnalle edullinen. Kaikki vanhustenhoivaan asetetut tavoitteet täyttyivät.
Varsinais-Suomessa on tällä hetkellä seitsemän toimivaa perhekotia; kaksi Pöytyällä sekä Salossa, Paraisilla, Uudessakaupungissa, Marttilassa ja Maskussa yksi kussakin kunnassa. Laitilassa ja Mynämäellä on myös perhekodit, mutta niissä ei ole vielä asiakkaita. Ikäihminen voi olla perhehoidossa yli kuntarajojen, eli muidenkin kuin oman kunnan perhekoteja voidaan hyödyntää.
Vanhusten perhehoidosta kiinnostuneet saavat lisätietoa muun muassa Perhehoitoliiton kotisivuilta osoitteesta www.perhehoitoliitto.fi/perhehoito/ikaihmiset. Varsinais-Suomen ikäihmisten ja kehitysvammaisten perhehoitoyksikön koordinaattori Maarit Haverinen auttaa kuntia perhehoitoon liittyvissä asioissa ja myös neuvoo perhehoitajaksi haluavia ihmisiä.
