Raisiossa musiikkiharrastukselle on ollut hyvät edellytykset vuosikymmenien ajan. Pommarin bändikerhoon ovat tervetulleita kaikki soittamisesta ja laulamisesta kiinnostuneet nuoret, myös lähikunnista. Vaisaaren koulun bändi sen sijaan kaipailee soittokokemusta omaavaa basistia ja rumpalia.
MUSIIKKI. Raision bändikerho edustaa matalalla kynnyksellä toimivaa musiikkitoimintaa nuorille. Bändikerhon vetäjät, erityisnuorisotyöntekijä Marko Mustonen ja muusikko Markku ”Mäikkä” Tuomi, eivät vaadi osallistujilta aiempaa kokemusta soittamisesta, oppimisen ilo ja esiintymisen riemu riittävät.
– Maanantaisin kokoontuvan bändikerhon harrastajamäärä vaihtelee viikoittain, aktiivisimpia nuoria on kahdeksan, jotka muodostavat aika pitkälle kantaporukan, Mustonen kertoo.
– Pommarin korjaustöiden aikaan bändikerho harjoitteli Nuortenkeskus Nopassa, joka on ehtinyt toimia jo myös esiintymisareenana nuorille bändeille live at Noppa -illoissa, Tuomi toteaa.
Kuntarajatkaan eivät ole este bändikerhoon osallistumiselle.
– Lähikuntien nuoret ovat hyvin tervetulleita siitä missä raisiolaisetkin. Lisäksi teemme kerhotoiminnassa yhteistyötä Maskun Musiikkiyhdistyksen kanssa, ja alustavia keskusteluja on käyty myös Ruskon kunnan puolella, Tuomi sanoo.
Mustonen kuvailee musiikkia mainioksi työvälineeksi nuorten parissa työskennellessä: Monialainen yhteistyö toimii nuorisotyön, koulujen, kulttuuri- ja kirjastopalveluiden sekä sosiaalipalveluiden välillä joustavasti.
– Kun musiikin tekemistä harrastetaan rennolla otteella lasten ja nuorten musaryhmissä ja bändikerhoissa, siinä tulee juteltua samalla niitä näitä. Siinä sivussa itsellekin on tarttunut kitara käteen, vaikka en mikään muusikko olekaan, hymyilee Mustonen.
Koulubändi tähyää keikoille
Tuoreempi toimintamuoto on Vaisaaren koulun oma bändi, jota kootaan parhaillaan kasaan. Kosketinsoittaja, kitaristi ja solisti–kitaristi on jo, mutta rumpalia ja basistia vielä tarvitaan. Jatkossa bändi harjoittelee kaksi kertaa viikossa, kerran koululla ja kerran Pommarissa.
– Koulubändiin soveltuvat entuudestaan musiikkia harrastaneet Vaisaaressa opiskelevat nuoret. Kunhan puuttuvat palaset löydetään, alamme harjoitella heidän kanssaan yhä tihenevällä vauhdilla, tosissaan ja vakavissaan, mutta kuitenkin ilon ja riemun kautta, Mäikkä Tuomi kertoo.
– Tarkoituksena on sovittaa yhdessä biisejä, ehkä kirjoittaa ja säveltää omaakin materiaalia, kuvata videoita ja tietenkin esiintyä! Nopan live-iltojen lisäksi tulossa on ainakin koulun oma Vaisrock keväällä, Tuomi lisää.
Solistina toimiva Minja Eklund, 14, ja koskettimia soittava Patrik Jaatinen, 14, iloitsevat omasta bändistä. Kumpikin on harjoitellut instrumenttejaan tähän mennessä vain kotona, lähinnä itsekseen.
– Bänditoiminta tuo varmasti yhteen samanhenkisiä nuoria, mikä on huippu juttu! nuoret toteavat.
– Kevätjuhlissa on tullut jonkun verran esiinnyttyä, mutta muuten ei juuri ole osunut keikkailumahdollisuuksia kohdalle, he jatkavat.
Tarunhohtoinen Pommari
Pommarin kulta-ajoiksi on luonnehdittu 70–80-lukuja, mutta Mustosen ja Tuomen mukaan tilat ovat vetäneet puoleensa koko ajan, enemmän tai vähemmän.
– Pommari on lähes tarunhohtoinen paikka, jonka suosio kasvaa ja laantuu sen mukaan mikä musiikkityyli on milloinkin suosituinta. Rokkiaikakauden jälkeen bänditilaan ovat kokoontuneet muun muassa niin punkkarit kuin hevaritkin, he kertovat.
Melkeinpä mystiseksi Pommarin tekee se, että sinne pääsi aikoinaan vain harvat ja valitut.
– Kun oli oikein sitkeä ja hengaili tarpeeksi tiuhaan sisäänkäynnin edustalla, pääsi sisään ja harjoittelemaan oman porukan kanssa. Sillä tavalla löysin rummut omaksi instrumentikseni, Tuomi nauraa.
– Nyt ovet ovat avoinna aivan kaikille, keitä soittaminen vain kiinnostaa. Joskus kun on mennyt kerho- tai esikouluryhmä ohi tästä Pommariin päin vilkuillen, olen kutsunut heidät sisään tutustumaan tiloihin, Mustonen komppaa.
Tuomi ja Mustonen muistavat osoittaa kiitoksen Pommarin käyttöönotosta erityisesti Raision silloiselle nuorisotoimenjohtajalle Eino Laitiselle.
– Hänen ansiostaan meillä on tällainen bänditila, joka elää edelleen ajan mukana, he kiittelevät.
Katariina Mäkinen-Önsoy
