PYÖRÄILY. Tyhmäpyöräilyn klassikoksi maantiepyöräilyharrastajien suussa noussut, nyt jo kymmenennen kerran Uudenkaupungin Vahterus Ringissä järjestetty Röret Runt -pyöräilytapahtuma ei pettänyt tälläkään kertaa osallistujia. Kun loppiaisviikonloppuna putkessa satulan päällä polki kuutisenkymmentä osallistujaa, keli oli lähes tuuleton ja täysin sateeton. Kiitos katon ja seinien.
Tapahtuma on noussut maantiepyöräilijöiden keskuudessa niin suosituksi, että sitä voi nykyään kutsua jonkinasteiseksi kutsutapahtumaksi. Ensisijaisia osallistujia ovat aiemmin osallistuneet ja he saavatkin kutsun seuraavan vuoden tapahtumaan. Lisäksi halukkaita löytyy jonoksi asti, mikäli joku kutsutuista ei pääse osallistumaan.
– Osallistujamäärä on olosuhteiden vuoksi pidettävä rajallisena, sillä neljä metriä leveälle kaistalle ei isoja pyöräilijämassoja voi päästää, kertoo littoislainen Matti Kiijärvi, joka on yksi tapahtuman järjestäneen Team Velo Cycling ry:n aktiiveista.
– Tämä ei ole kilpailu, vaan tapahtuma, joten sillä tavalla putkessapolkijoiden vauhdit pysyvät kohtuullisina, kun ei ole kiire minnekään, hän painottaa.
– Vaikka turvallisuussuunnitelmat on tehty tarkasti ja niitä valvotaan myös tiukasti, niin muuten tämä tapahtuma on, no, sanoisinko kohtuullisen rento.
Kiijärvi kertoo Röret Runtin 300 kilometrin matkan olevan monelle liikaa ja pelkästään tavoite. Tänä vuonna tuon kilometrimäärän päivän polkemisella saavutti pari urhoollista.
– Keskimäärin kilometrejä kertyy 175-200 per pyöräilijä, Kiijärvi sanoo ja tietää kertoa, että yhden, 1050 metriä pitkän kierroksen aikana on kuusi mutkaa oikealle, yksi vasemmalle ja kierroksen korkeusero on 12 metriä. Siinä sitä voi sitten laskea jokainen, montako mutkaa matkassa päivän aikana oli.
– Pyöräilijöiden keskinopeus hitaammilla pyöräilijöillä on noin 25 km/h ja enemmän vauhtia pitävillä noin 30 –35 km/h.
Mutta mikä ihme saa ihmisen istumaan fillarin päällä tuntitolkulla polkemassa ympyrää, kun maisemanvaihdoksistakaan ei juuri reilun kilometrin pituisessa kuntoputkessa voi puhua?
Vastauksen antaa turkulainen Janne Mikkonen. Hänelle tämänkertainen Röret Runt oli kolmas laatuaan.
– Ainahan sitä lenkkeillessä menee ympyrän, eikä ole sen kummemmin menossa mihinkään, paitsi silloin kun pyöräilen töihin ja täällä ei ainakaan eksy reitiltä, Mikkonen sanoo. Vuosittain pyöräilykilometrejä hänelle kertyy noin 7000, mutta suurin osa siitä on muuta kuin työmatkapyöräilyä.
Mikkosen mukaan tapahtuman parasta antia on pienessä ryhmässä tai kaverin kanssa pyöräily.
– Kahden kolmen tunnin välein vaihdetaan vetovuoroa ja aika menee näin kuin siivillä, hän sanoo.
Ja ollaan nopeammin perillä ei missään.
Mutta missään muussa pyöräilytapahtumassa ei pullahuoltopisteitä ole 300 kilometrin lenkillä kilometrin välein. Se on varma. Näin ollen Röret Runt -pyöräilytapahtuma ei liene paras kalorikammoiselle.
– Liikunnan riemu on se, joka saa tänne tulemaan, Mikkonen kiteyttää tapahtuman annin.
Porilaisryhmässä sunnuntaipäivän 6. tammikuuta pyöräillyt Juha Wilhola on myös hyvin tyytyväinen tapahtumaan, johon hän osallistui nyt ensimmäistä, mutta ei sanojensa mukaan viimeistä kertaa. Poljettuja kilometrejä kysyttäessä hän paukauttaa tiskiin vakavailmeisenä luvut, jotka hiljentävät kanssakuulijat hetkeksi. Epäilyksen verhoksi laskeutuu hiljaisuus.
– Porukalla mentiin 320 kilsaa, kato tiäksää. Oli se helppo painaa, kun ulosajovaaraa ei ollu lainkaa tiäksää tua, Wilhola vakuutteli, vaikka epäileviä katseita saikin osakseen.
– No, nousuja tais olla enemmä ku laskuja, muute hyvä reitti, Wilhola kiitteli rataa.
Rainer Tähtinen
