Kuntapäättäjän kulma: VOIHAN KIKY

SAUVO. Suomenkieleen on nyt lanseerattu uusi kirosana ja se on kiky. En ole kuullut vielä yhdenkään työntekijän ylistävän kyseistä sopimusta. Se on nyt ollut voimassa pari vuotta ja sen aiheuttamista hyödyistä voidaan olla montaa mieltä. Haittoja se on sen sijaan aiheuttanut. Totaalista turhautumista on ollut havaittavissa erityisesti kuntasektorin työntekijöiden keskuudessa. Opettajienhuoneissa on moneen kertaan ollut kaappien siivoamista ja varastojen perkausta veso-päivien aikana. Tai on pidetty kuuden tunnin koulutuspäiviä, jolloin koulutusta on tunti ja loppuaika vetelehtimistä. Kouluttajatkin rahanpuutteen vuoksi ovat vähemmällä koulutuksella varustettuja koulutettaviin verrattuna. En ole havainnut työmotivaation ainakaan kasvavan näiden vesoilujen aikana.

Kiky-tuntejahan ei opetusalalla saa käyttää esim. oppilaan tukiopetukseen tai erityistä tukea vaativien oppilaiden ohjaamiseen. Tämä kun olisi juuri sitä työtä, jota kouluissa pitäisi lisätä, mutta johon resursseja ei ole. Opettajien niinkuin myös terveydenhoitoalan osaajien työnkuva on vedetty jo niin äärimmilleen säästöjen avulla, ettei minkäänlaisten turhien työmotivaatiota alentavien toimien pitäisi olla mahdollisia. Kiky on todettu todelliseksi kyykyttämiseksi ja se koetaan ammattitaitoa halveeraavana.

Suomen kilpailukykyä pitäisi kohentaa esimerkiksi pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukemalla työllistämään sekä start up-yrityksiä pääsemään jaloilleen. Uudet innovaatiot ovat se tie, jolla Suomi on ennenkin noussut. Työpaikoilla joka tason työntekijöiden ottaminen mukaan ideariiheen, voi tuottaa uskomattomia tuloksia. Itselläni on kokemusta ruotsalaisesta yrityskulttuurista, jossa kaikki yrityksessä osallistuvat intensiiviseen diskuteeraamiseen. Se vie aikaa, mutta lopputulokseen ollaan tyytyväisiä ja siihen jokainen sitoutuu ja työteho nousee. Juuri se työteho olisi luullakseni tärkeää noususuhdanteen ylläpitämiseksi.

Päättäjillä kaikilla päätöksenteon tasoilla tulisi olla sen verran mielikuvitusta, että osattaisiin asettua toisen ihmisen asemaan ja opittaisiin ymmärtämään mitä siellä kentällä oikein tapahtuu. Itse aloitin kuntalaisten keskustelutilaisuudet uuden kuntalain hengessä vajaat kaksi vuotta sitten ja tämä on avannut silmät näkemään ja korvat kuulemaan, mitkä ovat niitä kuntalaisten arkipäivän iloja ja suruja. Näin savolaissyntyisenä himokeskustelijana aika kuluu rattoisasti milloin kahvilassa tai kaupan kassalla, kun kuntalaiset tulevat kertoilemaan kuulumisiaan. On muuten mielenkiitoista seurata, kuinka vaaliehdokkaat rantautuvat jälleen neljän vuoden jälkeen kansan pariin. Jälleen ollaan lämminhenkisiä ja kansan syvien rivien tunnoista kiinnostuneita. Tulossa on ainakin kahdet vaalit, joten vipinää toreilla ja turuilla riittää. Tämän joku voisi tulkita omaksi vaalipropagandakseni, mutta sitä se ei ole, koska en ole ehdokkaana.

Jari Hakkarainen

Sauvon kunnanvaltuuston puheenjohtaja