Raision Teatteri: Saranat ja sardiinit (alkup. Noises off)
Käsikirjoitus: Michael Frayn (käännös: Pentti Järvinen)
Ohjaus: Alina Kilpinen
Apulaisohjaus: Jenni Kontio
Lavastus ja tarpeisto: Aina Larvala, Esko Vähätalo, Marko Rumbin, Alina Kilpinen ja Jenni Kontio
Puvustus: Minea Lehtinen
Valot ja äänet: Anniina Salminen
Rooleissa: Antti Ainola, Emma Bowles, Mikko Dahlström, Nuppu Ervasti, Toni Kerttula, Ville Pakarinen, Janne Pikka, Saija Pitkänen, Paula Porrasmaa
TEATTERIARVIO. Raision Teatterissa lauantaina 10. marraskuuta ensi-iltansa saanut Saranat ja sardiinit on perinteisen vauhdikas draamaa ja komediaa sekoitteleva farssi, joka on kuitenkin muilta lähtökohdiltaan kaikkea muuta kuin perinteinen. Saranoissa ja sardiineissa esittäytyy vallan mainio työryhmä, joka puuhaa näytelmän sisäistä Ei ketään kotona -nimeä kantavaa näytelmää.
Jos katsoja ei tunne etukäteen käsikirjoittaja Michael Fraynin tekstiä, jonka suomennoksesta vastaa Pentti Järvinen, saattaa näytelmän ensimmäiset kohtaukset aiheuttaa hämmennystä. Kaksi väliaikaa sisältävä näytelmä on kuitenkin jaettu selkeisiin osiin, ensimmäisessä tutustutaan näytelmäntekoon lavalla, toisessa kurkistetaan kulisseihin ja kolmas ja viimeinen osuus onkin sitten jo taattua farssia, jossa kaikki menee hulvattomasti pieleen.
Alussa kerronta hieman takkuilee ja katsojalle saattaa jäädä epäselväksi, missä ollaan menossa. Ensimmäisen väliajan jälkeen kuitenkin tilanne tasoittuu, loputkin katsomosta pääsevät juonen päästä kiinni ja samalla näyttelijät kunnolla vauhtiin. Ja kun kerran päästään vauhtiin, esitys ei enää putoa rytmistään. Toisen väliajan jälkeinen näytös huipentaa koko tarinan kaikessa valloittavassa absurdiudessaan.
Kaiken kaikkiaan ohjaaja Alina Kilpinen on koonnut kasaan hyvin yhteen pelaavan harrastajanäyttelijöiden kaartin. Erityismaininnan mielestäni ansaitsevat Mikko Dahlström ja Nuppu Ervasti, jotka esittävät Saranoissa ja sardiineissa Kaarlo Äikästä ja Lilli Nousiaista. Molemmilla, Nousiaisella ja Äikäksellä, on omat haasteensa Ei ketään kotona -näytelmässä, siinä missä murtovarkaan rooliin vedetty Äikäs kamppailee ajoituksen kanssa, Nousiainen unohtelee kodinhoitaja mrs Clackettin roolihahmolleen kuuluvaa rekvisiittaa vääriin paikkoihin. Muutkin näyttelijät onnistuvat roolityöskentelyssään yllättämään katsojan yhä uudelleen ja uudelleen.
Kaikki, jotka ovat ikinä olleet missään tekemisissä teatteriharrastuksen kanssa, voivat tunnistaa itsensä näytelmän sisäisen näytelmän hahmoista. Näytelmätekstin monitasoisissa koukeroissa on ollut hurjasti opettelemista.
Esityksessä Ei ketään kotona -näytelmää koittaa pitää kasassa ohjaaja Turo Hämäläinen, jota esittää Janne Pikka. Koska totuus on yleensä tarua ihmeellisempää, tai tässä tapauksessa näytelty tosielämä, näytelmän sisäisen näytelmän ulkoiset seikat, kuten näyttelijöiden ja ohjaajan yksityiselämään liittyvät asiat, meinaavat viedä koko porukan huomion siitä tärkeimmästä. Sen tärkeimmän eli ensi-illan koittaessa kaikki tuntuu menevän pieleen ja sekös ensi-iltayleisöä, ei välttämättä Ei ketään kotona -näytelmän mutta Saranat ja sardiinit -esityksen kyllä, naurattaa.
Aino Larvalan, Esko Vähätalon ja Marko Rumbinin loihtima lavastus rekvisiittoineen kunnioittaa pitkälti alkuperäisiä lavarakenteita, jotka tehtiin Iso-Britannian The Lyric Hammersmith -teatterissa esitettyyn Noises off -kantaesitykseen vuonna 1982. Minea Lehtisen puvustus ja Emma Bowlesin maskeeraus myös osuvat nappiin. Ei ketään kotona -tunnusmusiikin on näytelmään säveltänyt Esko Saarista ja Philip Brentiä esittävä Antti Ainola.
Katariina Mäkinen-Önsoy
