Naantalin aukko yritetään rauhoittaa hylkeiltä

Kuvassa Särkänsalmen sillan suulla oleva hylkeenkarkotin. Kuva: Esa Lehtonen / Luonnonvarakeskus.

Hylkeet ovat jo pitkään verottaneet naantalilaisten ammattikalastajien saalista. Nyt kalastajilla ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoilla on käynnissä yhteistyöprojekti, jossa yritetään estää hylkeiden pääsy Naantalin aukolle. Kokeilu on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

Naantalin hylkeenkarkotinlauttojen tarkat sijainnit:

60°27.577’N 21°55.571’E

60°28.941’N 21°52.520’E

60°27.660’N 22°01.282’E

NAANTALI. Särkänsalmen sillan, Ukko-Pekan sillan ja Merimaskuun johtavan Kirkonsalmen sillan suulle asennettiin viime viikon torstaina ja perjantaina hylkeenkarkottimet. Kyseessä on niin sanotut uuden teknologian karkottimet, jotka lähettävät sellaista korkeataajuista ääntä, jota hylkeet karttavat, mutta johon kalat eivät reagoi. Osa äänestä on sellaisella taajuudella, ettei ihmiskorva voi sitä kuulla, mutta osan äänestä kuulee. Se muistuttaa heinäsirkan siritystä.

– Naantalin aukolle pääsee kolmea kapeaa salmea pitkin. Nyt kun jokaisen salmen suulla on hyljekarkotin, toivomme, että pystymme morsettamaan Naantalin aukosta hyljevapaan alueen, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtonen.

Kyse on kalatalouden innovaatio-ohjelmaan sisältyvästä tutkimuksen ja kalastajien välisestä kumppanuushankkeesta. Tutkimusjakso kestää koko pyyntikauden ajan, eli jäiden tuloon asti.

– Sinä aikana ammattikalastajat pitävät meille kirjaa siitä, ovatko he havainneet alueella hylkeitä tai revittyjä verkkoja. Suuri yleisö ei Naantalissa yleensä hylkeitä näe, mutta ammattikalastajat havaitsevat niitä säännöllisesti, erityisesti syksyisin, Lehtonen kertoo.

Myös vapaa-ajan kalastajat voivat antaa panoksensa tutkimukseen alkamalla merkata ylös omia hyljehavaintojaan ja ilmoittaa ne Airisto–Velkuan kalastusalueelle.

– Erityisesti kannattaa ilmoittaa, jos hylkeitä näkee tutkimusalueella eli Naantalin aukolla, mutta seuraamme tilannetta koko sisäsaaristossa, joten myös tutkimusalueen ulkopuolisista havainnoista voi ilmoittaa meille, kannustaa Airisto–Velkuan kalastusalueen kalataloussuunnittelija Timo Saarinen.

Älä nouse lautalle!

Tutkimuslauttojen tarkat sijainnit Liikenneviraston kartalla. Kuva: Liikennevirast0 2018.

Kaikki karkottimet on ankkuroitu niin, että ne eivät siirry mihinkään paikaltaan. Tarkat sijainnit on merkattu muun muassa Liikenneviraston nettisivuilla oleviin ”Tiedonantoja merenkulkijoille” -osion merikarttoihin. Lautoilla olevissa tuuligeneraattorimastoissa on led-valot sekä heijastimet. Lehtonen kieltää ihmisiä nousemasta lautoille.

– Se on tutkimuslaite, jonka kanssa ollaan noudatettu sellaista varovaisuusperiaatetta, että sukeltajat kiertävät sen sadan metrin päästä ja veneillä kulkijat riittävän kaukaa, hän ohjeistaa.

Kyseisiä karkottimia on ankkuroitu myös Loviisan edustalle. Siellä karkottimia testataan niin, että vesialueelle on laitettu kaksi rysäparia etäälle toisistaan. Parien toisen rysän äärelle on kiinnitetty karkotin ja toisen ei. Tarkoitus on tehdä vertailua siitä, kuinka paljon hyljevahinkoja ja kuinka suuria kalasaaliita tulee niillä rysillä, joissa on karkotin ja kuinka paljon taas niillä, joissa sitä ei ole.

– Tulokset näyttävät varovaisen positiivisilta, mutta ne analysoidaan kunnolla vasta tutkimuskauden päätyttyä. Perästä kuuluu, Lehtonen lupaa.

Sekä Naantalin että Loviisan alueen tutkimuksia rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.

Rysät hylkeiden nakkikioskeina

Harmaahyljekanta kasvaa arviolta 10 % vuodessa.

Harmaahylkeet ovat Lehtosen mukaan sellaisia veijareita, jotka osaavat ottaa ruokansa.

– Niiden älykkyys vastaa koirien älykkyyttä ja ne oppivat helposti uusia toimintatapoja. Esimerkiksi PU-rysät, joita on Suomessa noin 250, ovat harmaahylkeille kuin nakkikioskeja, joista ne ovat oppineet hakemaan helppoa ruokaa tietyllä tavalla. Ongelma on kalastajille iso, mutta ei ollenkaan uusi, Lehtonen kertoo.

Hylkeitä kuitenkin näkee rysillä harvemmin, sillä ne pystyvät sukeltamaan pitkiäkin matkoja ja nousevat pintaan vasta kaukana rysän luota.

Harmaahylkeitä on Itämeressä elinvoimainen kanta, joka kasvaa arviolta noin 10 prosenttia vuodessa. Kanta romahti vain muutamaan tuhanteen viime vuosisadan puolella, mutta nyt se on taas elinvoimainen. Uros saattaa painaa jopa 300 kiloa. Naaraat ovat usein 100–150-kiloisia. Ravinnoksi kelpaa kaikki kalalajit.

Merkittävät taloudelliset tappiot

Yksi Naantalin ammattikalastajista, joka alkaa tilannetta seurata on Olavi Sahlstén, Suomen ammattikalastajaliiton puheenjohtaja. Sahlsténin arvion mukaan hylkeiden aiheuttamat taloudelliset tappiot ammattikalastajille ovat tuhansia euroja.

– Hylkeet vaikuttavat monella tavalla. Ne rikkovat verkkoja ja syövät osan kalasaaliista. Niitä vahinkoja on vielä helppo mitata. Mutta lisäksi hylkeillä on karkottava vaikutus. Kun hylkeet tulevat paikalle, kalaparvet katoavat. Esimerkiksi kuhan verkkokalastus on jouduttu hylkeiden ilmestymisen jälkeen lopettamaan kokonaan Rymättylän länsipuolella, Velkualla ja Airiston eteläosissa. Ne olivat ennen merkittäviä kuhan kalastusalueita, Sahlstén kertoo.

Sahlstén alkoi havaita hylkeitä ulkosaaristossa 90-luvulla, Naantalin vesiin ne löysivät tiensä 2000-luvulla. Hylkeet ilmestyvät Naantaliin yleensä vesien viilennyttyä kalastuskauden alkaessa ja lähtevät karvanvaihtoon yleensä kesäkuun alussa. Kesällä, kun pyydykset ovat poissa, hylkeetkin ovat poissa.

– Nyt on vielä niin lämmin, että hylkeitä tuskin oli Naantalin aukolla, kun karkottimet asennettiin. Eli jos tutkimuskauden aikana saadaan hyljehavaintoja, niin ne ovat mitä luultavimmin tulleet karkottimien ohi, Sahlstén ennakoi.

Janica Vilen