Keskikulutus: 3,5 / 4,1 / 3,9
Päästöt: 86 g/km
Maksimiteho: 72 kW (92 hv)
Koeajoauton veroineen: 36 590 €
AUTOVERTAILU. Ensivaikutelma vuonna 2016 ensiesiintymisensä saaneesta Toyota Coupé High Riderista on ehdottomasti kiinnostava. Ulkoinen habitus luo mielikuvan vahvasta pedosta vaanimassa saalistaan savannin heinien suojassa. Se saalis tässä tapauksessa on nuorekkaat aikuiset, joille crossover-luokka on aiemmin ollut turhan yksitoikkoinen ja tylsä.
Vaikka C-HR näyttää muotoilunsa vuoksi pieneltä sporttipaketilta, sitä se ei missään nimessä ole. Pituutta on saman verran kuin muillakin kokoluokassa, muutaman sentin heitolla suuntaan tai toiseen. Tästä saa maistiaisen jo istuutuessaan ohjaajan penkille. Lähes kaksimetrinen koeajokuljettaja löytää ajoneuvosta helposti itselleen penkistä riittävät säädöt, eikä perheen pikkuväkeä silti ahdista takapenkillä.
Toyota nousi viime vuonna Suomen myydyimmäksi automerkiksi, eikä C-HR ainakaan tuota tilastoa ollut kampittamassa. C-HR myi Suomessa 1,7 kertaa enemmän, mitä autonvalmistaja oli ennakoinut, eikä kiinnostus ole hyytynyt vuoden 2018 aikana. Nimenomaan erilaisuus harmaan arkisessa ja varmatoimisessa Toyota-perheessä on saanut merkkiuskovaisten ulkopuoleltakin ostajia kaupantekoon.
Ajomukavuus on viety äärimmäisen kovalle tasolle. Auto tottelee ohjausta jämäkästi, pyörähtää akselinsa ympäri pienehköllä kääntösäteellä, ja keinuu ruuhkasurffauksessa kaistalta toiselle moitteitta. Tutkat lukevat muuta liikennettä hyvin, minkä vuoksi mukautuva vakionopeudensäädin toimii kuin ajatus. Automaattiset valot ovat tutut muista Toyota-perheen malleista, ja sensorit sytyttävät ja sammuttavat pitkät valot aiheuttamatta haittaa kanssaliikenteelle.
Vihreys on tärkeä arvo japanilaisyritykselle, joten luonnollisesti C-HR on tehty hybridinä. Tehonlähteet toimivat keskenään yhteen kuin identtiset kaksoset, eikä ole perusteetonta väittää siihen olevan syynä Toyotan edelläkävijän työ hybriditeknologian parissa. Kaupunkiajossa saa auton kulkemaan pelkällä sähkömoottorilla, joka pienentää päästöjä työmatkaliikenteessä. Voimanlähteiden yhteistyö on samaan aikaan C-HR:n vahvuuksia ja heikkouksia. Normaalille kuluttajalle vääntö ja voima riittää vallan mainiosti, mutta tehopesää etsivä saattaa harmistua hieman laiskahkosta etenemisestä.
Muotoilu on parasta uudistumista, mitä Toyota on oikeastaan koskaan tehnyt, mutta samalla näkyvyys taakse kärsii siitä huomattavasti. Taskuparkkiin ajaminen ensimmäisellä kerralla aiheutti epäuskoa, koska takapään paikkaa ei tunnista pelkkien peilien ja pään kääntämisen avulla. Kirkkaalla säällä peruutustutka auttoi tilannetta, mutta entä sitten, kun kamera on syyskeleillä likainen? Samaten tavaratila kärsii muotoilusta, ja tuon vuoksi C-HR häviää tilavuudessa kilpakumppaneilleen. Näistä heikkouksista huolimatta, Toyota C-HR on todella pirteä vaihtoehto vihreää katumaasturia mielivälle.
Mikko Seppälä
