Naantalilaiset toivat Ruskon ratsastuskeskukseen kaksi SM-hopeaa

Naantalilaiset Nella Mäyrä (vas.) ja Daniela Simola ovat omissa luokissaan Suomen toisiksi parhaat ratsastajat.

5-vuotiaasta asti ratsastaneet naantalilaiset Daniela Simola ja Nella Mäyrä olivat elämänsä ensimmäisissä SM-kisoissa ja tulivat kumpikin oman sarjansa toiseksi.

RUSKO. Alahärmässä järjestettiin 31.7.–5.8. esteratsastuksen kauden päätapahtuma PowerPark Horse Show, jossa kilpailtiin esteratsastuksen Suomen mestaruuksista. Rusko Riding Team pokkasi kaksi hopeaa. Niistä toisen voitti lapsiratsastajissa kisannut naantalilainen 13-vuotias Daniela Simola hevosellaan Mousko du Buisson Z (Prinssi); toisen taas pikkuponien mestaruuluokassa kisannut niin ikään naantalilainen 12-vuotias Nella Mäyrä ponillaan Turfhorst Royal Rose (Kuikka).

Lapsiratsastajien estekorkeudet olivat 115–125 senttiä ja pikkuponien 100–115 senttiä. Kilpailuja oli kolmena päivänä, joten onnistua piti monta kertaa, jotta pääsi paistattelemaan palkintosijoilla. Molemmat kisasivat omilla hevosillaan, joten heidän piti ratsastuksen lisäksi huolehtia myös kuljetuksista, ruokinnasta, lämmittelystä ja ennen kaikkea siitä, että hevoset pysyivät kaikki kolme päivää virkeinä helteestä huolimatta.

Ensi vuonna tähtäimessä kirkkaimmat mitalit

Nella Mäyrä aloitti ratsastuksen 5-vuotiaana. Hänen voittoponinsa Kuikka (Turfhorst Royal Rose) on Welsh Part Pred esteponi, jonka korkeus on 140 senttiä.

Molemmat mitalistit kisasivat SM-tasolla ensi kertaa. He ovat sen ikäisiä, että sarja pysyy samana vielä ensi vuonna, joten kummallakin on hyvät mahdollisuudet muuttaa mitalinsa kultaiseksi ensi vuoden kisoissa. Lapsiratsastajissa saa kisata 14-vuotiaaksi asti ja pikkuponeissa 16-vuotiaaksi.

Nuoresta iästään huolimatta kummallakin on takanaan jo useita ratsastusvuosia.

– Mä aloitin ratsastuksen Naantalissa 5-vuotiaana. Sitten 8-vuotiaana mulle ostettiin ensimmäinen oma poni Espanjasta ja sen jälkeen aloin valmentautua kunnolla, Nella Mäyrä kertoo.

Daniela Simola aloitti myös 5-vuotiaana.

– Oman ponin sain vuonna 2015 ja siitä alkoi aktiivisempi ratsastaminen. Vieläkin on joka päivä sellainen olo, että haluan tehdä asiat paremmin kuin eilen. Oikeastaan koskaan ei ole sellaista tunnetta, etten jaksaisi lähteä tallille, hän toteaa.

Rohkeita, ahkeria ja tunnollisia

Danielan Simola voitti SM-hopeaa puoliverisellä hollantilaisellaan Prinssillä (Mousko du Buisson Z), joka on 165 senttiä korkea.

Kumpaakin ratsastajaa valmentaa Ruskon ratsastuskeskuksen yrittäjä Miia Loponen, joka on valmennettaviinsa erittäin tyytyväinen.

– Molemmat ovat tosi ahkeria ja tunnollisia ja tekevät aina sen, mitä on sovittu. Molemmat ovat aloittaneet tosi nuorena, mikä on mahdollistanut sen, että voi päästä SM-tasolle jo näin nuorena. Ja rohkeus on myös esteratsastuksessa tosi tärkeä ominaisuus, hän kehuu.

Molemmilla on etuna myös se, että he kisaavat omilla tutuilla hevosillaan, joiden viestejä on helppo lukea.

– Omalla hevosella kisaavat saavat myös tuplasti enemmän treeniä. Meidän hevosilla kisaavat ratsastavat yleensä kolme kertaa viikossa. Jos on oma hevonen, niin ratsastuskertoja tulee viikossa yleensä kuusi, Loponen selittää.

Molemmat ovat myös tehneet hyvin nuorina päätöksen, että haluavat panostaa kaiken vapaa-aikansa ratsastukseen. Tallireissuun menee kolmesta neljään tuntiin illassa, sillä molemmilla on kaksi hevosta. Läksyjen ja ratsastuksen jälkeen iltaan ei jää aikaa tehdä juurikaan mitään muuta. Ja on menestys toki vaatinut panostusta myös vanhemmilta, jotka kuljettavat ja kulkevat mukana paitsi talleilla myös kisamatkoilla.

Kuusi vuotta takana

Ruskon ratsastuskeskus perustettiin kuusi vuotta sitten.

– Silloin monien kanssa lähdettiin liikkeelle ihan alusta ja nyt ratsastajat alkavat olla sillä tasolla, että menestystä voi odottaa. Ennen näitä mitaleita tallille on tullut yksi SM-mitali, Loponen kertoo.

Ruskon ratsastuskeskuksessa on yhteensä 36 hevosta ja 25 valmennettavaa.

Ratsukko on kokonaisuus, jossa molempien pitää onnistua.

– Yleensä sanotaan, että 50 % menestyksestä on kiinni ratsastajasta ja 50 % hevosesta. Toki suhdeluku muuttuu tason mukaan. Mitä helpommalla tasolla mennään, sitä enemmän on kyse ratsastajan taidoista. Mitä korkeammalle mennään sitä enemmän tarvitaan kapasiteettia hevoselta. Kaikki hevoset eivät pysty hyppäämään korkeimpia esteitä, vaikka selässä olisi kuinka hyvä ratsastaja tahansa, Loponen selittää.

Hän on usein myös ratsastajien apuna oikean hevosen valinnassa.

Janica Vilen