LAITILA. Voimanostourallaan Pekka Anttila on saavuttanut paljon, mutta itse hän nostaa esiin saavutuksistaan peräti kuuden veteraanien maailmanmestaruuskilpailujen voitot sekä tämän sarjan kolme maailmanennätystä.
– Ensimmäinen veteraanisarjojen mestaruus tuli vuonna 2005 ja olkapään vammauduttua menikin sitten vuoteen 2013, ennen kun voitin seuraavan. Ja siitä sitten vuosittain se on tullut, Anttila kertoo.
Viimeisin saavutus on muutaman viikon takaa ja tuolloin Anttila nosti suomenmestaruuden itselleen – maailmanennätystuloksella.
Kiekonheittäjästä nostajaksi
Maaseudun rauhassa Taivassalossa perheen iltatähtenä kasvanut Anttila kertoo pikkupojasta lähtien olleensa jollain tavalla mukana urheilussa.
– Kun kerran olin perheen kuopus, niin jouduin aina isompien poikien kanssa pelaamaan jalkapalloa ja muita lajeja. Sitkeys on varmaan peruja niiltä ajoilta.
– Yleisurheilussa kiekonheitto oli vahvuuksiani ja 14-vuotiaana saavutinkin siinä SM-hopeaa. Sitten kuvaan astuivat fysiikan lait. Kun B-pojissa siirryttiin isompaan kiekkoon, niin enpä enää nakkisormillani saanut kunnollista otetta heittovälineestä, Anttila nauraa yleisurheilu-uran loppumisen syitä.
– Kun sitten Laitilan Voimailijoiden silloinen sihteeri Kari Lehmusvuori tuli juttelemaan kertoen kuulleensa, että minussa saattaisi olla ainesta voimailulajeihin, niin viisitoistakesäisenä aloitin sitten voimanoston ja sille tielle jäin.
Anttila sanookin olevansa kiitollinen siitä, miten urheiluharrastus on pitänyt hänet balanssissa aina lapsuudesta lähtien.
– Olin lapsuudessa varsin päätön kaveri ja onneksi suurin osa ylimääräisestä energiasta tuli purettua harrastuksiin. Silti vanhemmilleni sain aikaiseksi varmasti paljon harmaita hiuksia tempauksillani.
Vanhemmista puhuttaessa keskustelu kääntyy Anttilan omaan valmennettavaan, Ramiin, joka on jatkanut isänsä viitoittamalla tiellä ja osallistui vuonna 2003 ensimmäisiin voimanoston SM-kisoihin.
– Onhan siinä omat haasteensa, kun isä valmentaa poikaansa. Olemme ainakin molemmat oppineet laskemaan kymmeneen. Ja moneen kertaan, Anttila paljastaa.
– Mutta kyllä, se on ehdottomasti sellaista papan ja pojan yhteistä laatuaikaa, jota en pois vaihtaisi.
Anttilan tipit voimailuharrastuksen alkuun
Otsikon kielto olla menemättä salille on ensimmäinen asia, jonka Anttila asettaa listalle piikkipaikalle.
– Ennen saliharjoittelun aloittamista jokainen voi aloittaa kotonaan tavoitteellisen treenaamisen. Kun etunojapunnerrukset, syväkyykky, vatsalihasliike ja selänojennus onnistuvat 3×30 sarjana ja leuanveto 5–6 kertaa, niin kuntosalin oven voi avata. Tuossa vaiheessa sekä jänteistö, lihaskalvot ja tukielimet ovat niin hyvässä kunnossa, että vammariski on pieni, perustelee Anttila erikoista ohjetta.
– Usein aloitetaan liian kovilla sarjoilla ja tutkitusti lajin aloittaneista 90 prosenttia treenaa väärin ja näistä 70 prosenttia aivan liian kovilla aloituspainoilla kuntoonsa nähden. Maltti on valttia siis.
Hyvänä kakkosena Anttilan tipeissä tulee alkulämmittely, johon tulisi käyttää 8–12 minuuttia.
– Esimerkiksi polven, olkapään ja lonkkien rustonivelet ovat normaalitilassa vain millin paksuiset. Alkulämmittelyn jälkeen ne ovat paisuneet kahdeksankertaisiksi, joten vaimennus nivelissä on silloin parempi.
Suunnitelmallisuus on tipeissä kolmosena.
– Kolme viikkoa treeniä ja viikko palautustreeniä pienemmillä painoilla. Tässä kohtaa pitää miettiä, mikä sopii itselle, ja oman kropan kuunteleminen on tärkeää. Kuitenkin viimeistään neljän viikon välein kevyempää treeniä, jotta kroppa palautuu.
Lisäravinteiden osalta Anttilalla on yksi neuvo, joka on tipeissä neljäs.
– Palautusjuoma on oikeastaan merkityksellisin. Treenin jälkeen kroppa on kuin kuiva pesusieni ja se imee suoraan sen, mitä nautitaan. Perusruokavaliosta harrastaja saa kaiken tarvitsemansa ja se onkin ravintopuolen a ja o.
Viidentenä, vaan ei vähäisimpänä ohjeena hän mainitsee painojen määrän.
– Niin uraauurtavia ja hyviä kuin television fitness-ohjelmat ovatkin, niin niissä on yksi perusvirhe. Harjoittelua ei tule viedä ääripisteeseen tai sen yli ja sitten liikkeiden välissä oksenteluun, Anttila paukauttaa.
– Paras ja kehittävin toistosarja on sellainen, että 1–2 toistoa jää pankkiin, eli vielä olisi noussut. Lihas itsessään tekee väsymättä työtä, mutta hermolihasjärjestelmä uupuu ja liike ei ole enää oikeaoppinen.
Esimerkkinä tästä Anttila mainitsee tikanheiton.
– Kun heittää viisigrammaista tikkaa viiden sekunnin välein, niin heittotarkkuus vähenee alun jälkeen niin, että jossain vaiheessa, jos heittämistä jatketaan, tikka irtoaa kädestä jo heiton alkuvaiheessa. Lihakset jaksaisivat jatkaa loputtomasti, mutta hermolihasjärjestelmä on uupunut.
Rainer Tähtinen
