Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista lapsiperheistä 21,6 % on yhden vanhemman perheitä. Lukumääräisesti näitä perheitä on 119 545 viimeisimmässä vuoden 2016 tilastossa. Näistä perheistä 16 163 on isän pyörittämiä ja loput yli 100 000 perhettä pyörii äidin voimin. Monissa näistä perheistä lapset ovat vielä niin pieniä, että äidit keittävät juhlakahvit sunnuntaina itse itselleen.
PAIMIO. Paimiolaiset ystävykset Reetta Salo ja Tiia-Mari Tiittanen juhlivat tänä vuonna äitienpäivää ensin kahdestaan ja sitten lasten kanssa. Äitienpäivää edeltävä viikonloppu sisälsi ystävien välistä laatuaikaa hotellilomalla Maarianhamissa, ensi sunnuntai vietetäänkin sitten aamusta iltaan lasten kanssa – ensimmäistä kertaa. Molemmat tekevät vuorotyötä ja ovat joutuneet aiempina äitienpäivinä töihin.
– Vaikka onhan siinä silti ehtinyt ihan rauhassa aamupalan syödä lasten kanssa, jos on vaikka mennyt iltavuoroon, sanoo Tiia-Mari.
Tiia-Mari sai viime vuonna lapsiltaan juhla-aterian ja kuopuksen itse leipoman kakun. Reetta saa sen sortin passaamisesta haaveilla vielä tovin.
– Kaikkina äitienpäivinä olen itse keittänyt ne kahvit ja varmaan samalla kaavalla mennään vielä pari vuotta. Lastenhan äitiä kuuluu muistaa, mutta silloin kun ne ovat pieniä, niin kyllä ne tarvitsevat siihen aikuisen apua, hän toteaa.
– Se on kuitenkin tosi kiva, että päiväkodeissa ja kouluissa aina askarrellaan lahjoja tai kortteja. Muuten yksinhuoltajaäideille ei olisi mitään yllätystä, kun kotona ei ole toista aikuista, joka ostaisi ne askartelutarvikkeet, Tiia-Mari jatkaa.
Tiia-Mari on 15-vuotiaan Miron ja 11-vuotiaan Kian äiti, Reetalla taas on 4-vuotias Eliot. Molemmat ovat lastensa ensisijaisia huoltajia. Isät ovat lasten kanssa vähintään joka toinen viikonloppu, ja välit ovat säilyneet hyvinä.
– Se helpottaa kaikkien elämää, he huokaisevat.
Lapset aina osana ystävyyttä
Tiia-Mari tuli äidiksi jo 16-vuotiaana, eivätkä he oikeastaan edes muista, millaista ystävyys oli ennen lapsia. Nyt he ovat luonteva osa toistensa perheitä ja arkea. Tiia-Mari on Eliotin kummitäti ja Reetta Miron.
– Tai on Reetta epävirallisesti vähän Kiankin kummitäti ja lapset ovat keskenään ”varaserkkuja”. Kia sitä pienenä kysyi, kun Eliotia odotettiin, että tuleeko hänestä meidän serkku, kun Reetta on meidän täti, Tiia-Mari muistelee hymyillen.
Kun ”Eliotia odotettiin” Tiia-Maria ja Reettaa luultiin usein pariskunnaksi – ja luullaan yhä. Toisaalta he ovat myös tehneet paljon asioita, joita usein tekevät pariskunnat: käyneet huonekaluostoksilla, hotellilomilla ja tehneet yhdessä ihan arkisia asioita.
– Se onkin parasta, että olemme aina olleet mukana toistemme arjessa, he toteavat.
Samalla he ovat toistensa tukiverkko, niin ystävinä kuin äiteinä.
– Ei kenelle tahansa voi avautua, silloin kun menee lapsen kanssa hermot. Meillä on tosi samanlainen huumorintaju, Reetta toteaa.
Lisäksi he ovat toisilleen konkreettisena apuna. Aikanaan kun Reetta meni tiistaisin nyrkkeilemään, Eliot pääsi kummitädin luo siivoomaan.
– Niin siis Eliot aina halusi imuroida, se oli hänen lempileikki pienenä, Tiia-Mari selittää.
Ja kun Tiia-Marilla on ollut yövuoro, Reetta on nukkunut lasten kanssa ja käynyt esimerkiksi siunaamassa Miron yläasteelle.
Kun muksut on poissa niin mutsit bailaa
Viime viikonloppuinen Ahvenanmaan reissu ei ollut ystävysten ensimmäinen. Kun lapsivapaa viikonloppu koittaa ja töissä vapaat osuvat yksiin, kaksikko lähtee reissuun tai vähintään yhdessä syömään ja leffaan.
– Se on outoa, miten usein parisuhteissa elävät ystävät ihmettelevät, miten lapset ovat taas hoidossa. Eivät he ole hoidossa, vaan isänsä kanssa, Tiia-Mari täsmentää.
Reetta tunnistaa tilanteen heti.
– Parisuhteessa olevat usein tuntuvat kadehtivat meidän lapsivapaata aikaa. Se on niin outoa, kun muutenhan tässä saa olla yksin 24/7. Jos perheessä on kaksi aikuista, niin miksi molemmat ei ota sitä omaa aikaa? Olen kuullut niin monta kertaa jonkun äidin valittavan, että on päässyt ulos viimeksi vuonna 2007, Reetta kertoo.
– No joo, joskus se syy on toki sekin, että isä tekee kahta työtä ja äiti on siksi koko ajan yksin lasten kanssa. Ei sekään varmaan helppoa ole, mutta ainakin tulee sitä rahaa taloon, hän toteaa.
Yhden vanhemman perheiden liiton keräämien tilastotietojen perusteella Suomessa yhden vanhemman perheiden pienituloisuusaste on lähes kolminkertainen kahden vanhemman perheisiin verrattuna. Köyhyysriskin vuoksi päivähoitomaksuja määritteleviä tulorajoja madallettiin taas tämän vuoden alusta. Salonkin perheeseen se toi pienen taloudellisen helpotuksen.
Yksi syy köyhyysriskiin on yksinhuoltajien matalampi koulutustaso suhteessa muihin aikuisiin. Siitä Tiia-Marilla on omakohtaista kokemusta. Kun Miro syntyi, lukio jäi kesken. Sitten hän opiskeli lähihoitajaksi, kun lapset olivat pieniä. Sairaanhoitajaopinnot taas tyssäsivät eroon lasten isästä. Kun oli pakko mennä töihin ja hoitaa lapset, ei vuorokaudessa riittänyt enää tunteja opiskeluun toisella paikkakunnalla.
– Mutta kyllä mä koko ajan haaveilen, että hankin vielä ne paperit. Kohta lapset on jo niin isoja, että pystyn käyttämään aikaa opiskeluun, hän uskoo.
Janica Vilen
