Keskimääräisen kouluvuoden aikana Liedon koululaisista noin 10 % tapaa koulupsykologin. Kun koululaisia on kunnassa 2700 ja psykologeja vain kaksi, kiirettä on riittänyt. Ensi kuussa tilanne kuitenkin helpottuu.
LIETO. Liedon kunta päätti helmikuun alussa palkata kolmannen koulupsykologin. Lisäksi toinen nykyisistä koulupsykologeista on jäämässä kesällä eläkkeelle, joten helmikuun aikana kuntaan etsittiin kahta uutta koulupsykologia. Nyt hakuaika on umpeutunut, hakijoita tuli mukava määrä, haastattelut järjestetään parin viikon sisällä ja päätöksiä tehdään mahdollisimman pian.
– Toiveissa olisi, että tämä uusi resurssi saataisiin käyttöön jo huhtikuussa, mutta se tietysti riippuu vielä valittavan henkilön mahdollisesta irtisanomisajasta vanhassa tehtävässä, kertoo toimialajohtaja Laila Mäkelä.
Liedon koulupsykologit Leena Komonen ja Anna-Kaisa Nuutero-Koski ottavat kolmannen psykologin ilolla mukaan remmiin. Heillä molemmilla on tällä hetkellä hoidettavanaan viisi koulua. Komonen hoitaa Ilmaristen, Jokilaakson, Pahkamäen, Taatilan ja Yliskulman koulut; Nuutero-Kosken vastuulla ovat Liedon keskuskoulu ja lukio sekä Littoisten, Loukinaisten ja Tarvasjoen koulut.
Se on heidän mielestään aivan liikaa.
– Liiton suositus olisi 600–800 oppilasta tai kolme koulua per psykologi. Oppilashuoltolain mukaan oppilas pitää ottaa vastaan kiireellisissä tapauksissa samana päivänä ja kiireettömissä seitsemän päivän aikana. Se on nykyisillä resursseilla aika kova vaatimus, Nuutero-Koski toteaa.
Käytännössä he ovat pyrkineet olemaan jokaisessa koulussa yhden päivän viikossa, mutta käytännössä sitä on ollut vaikea toteuttaa, sillä työhön kuuluu oppilaiden vastaanoton lisäksi monenlaisiin palavereihin osallistuminen ja opettajien konsultointi.
Elokuussa eläkkeelle
Leena Komonen on työskennellyt Liedossa koulupsykologina jo vuodesta 1992. Asiat ovat muuttuneet hänen mielestään vuosikymmenten aikana yllättävän vähän.
– Perusasiat ovat pysyneet samoina. Tämä on oppilaiden asioiden selvittelyä, oppimisvaikeuksissa auttamista ja opettajien konsultaatiota. Se on ehkä muuttunut, että koulut ovat nykyään aiempaa oppilashuoltomyönteisempiä. Ja lisäksi oppilaiden kynnys pyytää apua on madaltunut, hän pohtii.
Monenlaista apua tarjolla
Tyypillisiä syitä käydä koulupsykologilla on Komosen ja Nuutero-Kosken mukaan muun muassa oppimis- ja keskittymisvaikeudet sekä mieliala ja ahdistusoireet. Myös koulustressi on lisääntynyt.
– Koulustressi voi alkaa pahimmassa tapauksessa jo alakouluiässä. Ysiluokalla siinä tulee selkeä piikki ja lukiossa se on jo melko yleistä, Nuutero-Koski kertoo. Ruuhkahuiput psykologien vastaanotoilla on syyslukukauden lopussa ja keväällä. Välillä psykologit muistuttavatkin, ettei koko maailman tarvitse tulla valmiiksi lukukauden loppuun mennessä.
Ongelmat tulevat usein esiin mielialan laskuna, nukkumisvaikeuksina, pelkoina tai sosiaalisten suhteiden haasteina.
– Vanhempana kannattaa huolestua, jos tuntuu, ettei lapsi saa iloa enää mistään. Jos hän ei viihdy enää harrastuksissa tai kavereiden seurassa tai hän vetäytyy omiin oloihinsa. Väliaikaisesti mieli saa olla maassa, mutta jos muutos jatkuu pidempään, niin kannattaa olla yhteydessä. Aika usein muutokselle löytyy joku selittävä tekijä, jonka käsittely auttaa, Nuutero-Koski sanoo.
Hän muistuttaa myös, että pettymyksiä tulee elämässä aina ja suru voi ottaa aikaa.
– Jos vaikka ensimmäinen parisuhde kariutuu, niin kyllä siitä saa olla todella maassa, Nuutero-Koski lisää.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset ottavat usein itse yhteyttä. Joskus kuitenkin tarvitaan ystävien apua.
– Nuoret ovat nykyään tosi hyvin kartalla ystäviensä asioista ja välillä jotain nuorta tuodaan käymään isollakin porukalla. Joskus ystävät taas kannattelevat toisiaan vähän turhankin pitkään. Ystävä ei kuitenkaan voi olla hoitaja, muistuttaa Nuutero-Koski.
Osa asioista on sellaisia, joista voi puhua myös koulukuraattorin tai opon kanssa. Osa taas sellaisia, joissa tarvitaan lähete eteenpäin.
– Joku ohjataan perheneuvolaan, joku psykiatriselle poliklinikalle, kertoo Nuutero-Koski.
Janica Vilen
