KOLUMNI. Aina välillä minulta kysytään, mitä kehitysvammaiset seurakuntalaiseni ovat minulle opettaneet. Monenlaistahan he ovat opettaneet, nuo mainiot ihmiset, mutta jospa nostaisin tässä kohtaa esille syntymäpäivien arvostamisen.
Aika moni meistä kun olisi tietyn syntymäpäivämäärän jälkeen valmis vähän hiljentämään vastaantulevien juhlapäivien tahtia. Mutta kehitysvammaisilla harvemmin on niin tarkkaa. Seuraavien syntymäpäivien odotus alkaa usein saman tien, kun edellisiä kakkukahvitiskejä korjataan pois pöydästä. Siinä välillä onneksi ystävätkin järjestävät omia juhliaan, että pysyy sopivasti juhlarytmissä kiinni. Eikä väliä ole sillä, päättyykö täytettävä ikä pyöreään vai vähemmän pyöreään numeroon.
Juhlien arvostamisen taito on tällä hetkellä kovasti tervetullut taito. Juuri on vietetty syntymäpäivät, jollaisia kellekään ei tule vastaan useampia elämässään. Oma, itsenäinen Suomi täytti 100 vuotta. Juhlia viriteltiin oikeaoppisesti heti edellisvuoden juhlien päättymisestä alkaen, ja huipennus oli vuorossa eilen.
Suomi 100. Tuollaista on jo helppo arvostaa – siihen tunteeseen me kömpelömmätkin juhlijat pääsimme mukaan.
Pian onkin edessä sitten seuraavat syntymäpäiväjuhlat. Jouluun on reilusti alle 20 yötä. Jeesuksen syntymäpäivät lähestyvät. Ei sitäkään huomaamatta voi olla. Joulu tuo toki mukanaan iloa, valoa ja rauhaa – mutta helposti myös vähän stressiä, kiirettä ja painetta. Usein tuo ”oikean joulutunnelman” löytyminen tuntuukin vuosien myötä olevan aika monen mutkan takana.
Niinpä neuvoa voisi kysyä taas juhlimisen erityisasiantuntijalta, kehitysvammaiselta syntymäpäivien odottajalta. En sanoisi, että hänellä iloon riittää vähempikin – ettei muka tarvitsisi panostaa. Sen sijaan hänen ilonsa keskittyy olennaiseen. Iloon siitä, että on olemassa. Iloon siitä, että juuri hän on juhlan arvoinen.
Ja siitähän joulussakin on kysymys. Jeesus syntyi, jotta meillä olisi olemassaolon oikeutus. Jeesus syntyi meitä varten, koska jokainen meistä on niin arvokas. Juuri sinä olet juhlan arvoinen. Siivouksella tai ilman.
Pertti Arola
kehitysvammaistyön pappi
Paimio