Itsenäisyyden juhlavuonna merikeskus Forum Marinumissa syvennytään valtion päämiesten historiaan uudenlaisesta näkökulmasta, veneilyn kautta. Kultaranta-nimiset veneet ovat palvelleet Suomen presidenttien vesillä liikkumista virka- ja virkistystarkoituksessa jo vuodesta 1921.
MUSEOT. Forum Marinumissa ajalla 6.9.2017 – 7.1.2018 esillä oleva Kultarantojen hohtoa – presidenttien veneet -näyttely kertoo kaikkiaan kahdeksasta veneestä ja niiden käyttäjistä monipuolisten aineistojen avulla. Näyttelyn helminä voidaan pitää kahta ensimmäistä, 1920-luvulta peräisin olevaa Kultarantaa jotka ovat nähtävillä näyttelysalissa. Itse veneiden lisäksi näyttelyssä kiehtoo inhimilliset kertomukset itse presidenteistä ja heidän mielenkiintoisista venematkoistaan.
Koko Kultaranta-veneiden tarina sai alkunsa vuonna 1920, kun Suomen valtio päätti asettaa Naantalin Luonnonmaan saarella sijaitsevan Kultaranta-nimisen tilan Tasavallan presidentin kesäasunnoksi. Samalla tilattiin presidentin käyttöön moottorivene. Tähän päivään mennessä niitä on ollut kaikkiaan kahdeksan, nykyinen Kultaranta VIII -alus otettiin käyttöön presidentti Tarja Halosen aikana vuonna 2008. Veneet on omistanut Tasavallan presidentin kanslia ja niitä on huoltanut ja miehittänyt merivoimat.
Ensimmäinen Kultaranta on noin seitsemän metrinen vene ilman katosta. Tietojen mukaan ajonopeus on yltänyt jopa 20 solmuun. Samanlaisia veneitä oli muidenkin käytössä, muun muassa kieltolain aikaisilla viinatrokareilla. Kultaranta-vene ehti olla neljän presidentin, pääasiassa K. J. Ståhlbergin ja Lauri Kristian Relanderin, mutta myös Pehr Evind Svinhufvudin ja Kyösti Kallion käytössä. Vaikka jo vuonna 1929 valmistui suurempi Kultaranta II, myös ensimmäinen vene säilyi ajossa siirtyen kuitenkin enemmänkin adjutanttien käyttöön.
Kultaranta III suunniteltiin 1950-luvun lopussa. Tarjouspyyntöjä laadittaessa veneen käyttötarkoitusta ei vielä mainittu valmistajille, mutta edellytettiin korkealuokkaista työtä, nestekaasukeittiötä, jääkaappia, baaripöytää ja tavanomaisten merenkulkuvarusteiden lisäksi kaikuluotainta ja radiopuhelinta. Risteilynopeuden tuli olla vähintään 18 solmua, ja ainakin yhden vuoteen tuli olla riittävän kokoinen suhteellisen pitkälle henkilölle. Reilun vuosikymmen käytön jälkeen seurasi erikoinen ajanjakso, sillä seuraavat Kultarannat, järjestysnumeroiltaan IV-VI valmistuivat kaikki kolmen vuoden sisään. Yksi selittävä tekijä oli valitettava onnettomuus, kun elokuussa 1972 Kultaranta IV:n bensiinitankkiin oli tullut reikä. Höyrystynyt polttoaine sai kipinän ja syttyi palamaan veneeseen tulleen matruusin avatessa jääkaapin. Kultarannan venevajassa syttynyt tulipalo oli raju ja eteni nopeasti. Matruusi sai pahoja vammoja, ja Kultaranta III ja IV tuhoutuivat joitain irtoesineitä lukuun ottamatta.
Ensimmäisen Kultaranta-veneen omistaa sen entisöijä Ismo Postareff. Kultaranta II on lainattu Suomen merimuseosta Kotkasta, ja muita esinelainoja on saatu näyttelyyn yksityisiltä harrastajilta. Forum Marinumin omiin kokoelmiin kuuluu 1980-luvulla valmistunut Kultaranta VII, joka on nähtävillä Linnanpuomin näyttelyrakennuksen edustalla.
TSS
