Syysleikkaukset sopivat erityisen hyvin mahlaa virtaaville ja luumarjaisille puille kuten luumu- ja kirsikkapuille. Turhia leikkauksia on kuitenkin hyvä välttää ja esimerkiksi koivun luontainen kasvutapa paranee vain harvoin leikattuna. Suojaukset eläinten varalta sekä sadon säilytys ovat myös tärkeimpien asioiden muistilistalla näin syksyllä.
PUUTARHA. Syksyn saapuessa emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi kehottaa kiinnittämään huomiota koko pihan yleisilmeeseen. Muotoonleikattavat kasvit ja esimerkiksi pensasaidat pysyvät syysleikkausten jälkeen hyvännäköisinä kevääseen asti.
– Kasvit tuleentuvat talvea varten eri tahtiin, mutta kasvu loppuu kaikilta viimeistään syyskuun puolessa välissä. Silloin tulevat melkein aina ensimmäiset yöhallat koko merenrantaseudulla. Jos työhaluja riittää, havuaidoista voi leikata pois liiat lisäkasvut niin, että näkymä ryhdistyy koko tontilla. Kuusi-, marjakuusi- ja tuija-aidan voi siistiä ja tehdä seuraavan leikkauksen vasta seuraavan vuoden huhti–toukokuulla, jos se on tarpeen, Kasvi sanoo.
Syysleikkauksilla muokataan puiden ja pensaiden muotoa trimmaamalla ne kasvupaikkaansa sopivaan kokoon ja kuntoon. Kevään leikkauksien haittana on voimakas jälkiversoaminen, mutta näin syksyllä leikkauksen jälkeinen muoto pysyy paremmin hyvänä, kun kasvukausi on jo päättymässä.
– Samoin liian reheväksi kasvaneen havupuun voi siistiä. Ne ovat aina katseenvangitsijoita siinä tapauksessa, jos ne kasvavat hyvin. Osa tuijista pysyy näyttävinä vuodesta toiseen ilman saksia, mutta toiset lajikkeet rehevöityvät pienessä pihassa liikaa, tai ovat liian isokasvuista lajiketta. Jättituijaa ei kannata leikata muotoon, mutta kaikkia muita tuijalajeja voi käsitellä, jos ne ovat liian suuria kasvupaikkaansa. Jättituija viihtyy erikoisesti meri-ilmastossa, mutta kehittyy vähitellen liian kookkaaksi ja tilaa vieväksi, hän lisää.
Suojaa eläinten varalta
Taimia hankkiessa kannattaa myyjältä kysyä, onko laji metsäkauriin mieleen.
– Jättituija ei maistu metsäkauriille, mutta kaikkia muita pihojen tuijalajeja ne syövät ja marjakuuset ovat erikoisesti kauriiden herkkua. Kannattaa ottaa selvää, onko taimi kauriin ruokaa, ennen kuin vie sen aitaamattomalle tontille tai kesämökkitontille, jossa ei vakituisesti asuta. Kaupunkien villa-alueet ja rivitalojen pihat on suojatumpia kauristuhoja vastaan johtuen tiiviimmästä asutuksesta, Arno Kasvi toteaa.
Kasvin mukaan rungon ympärille ei saa laittaa suojaksi tiivistä muovia, vaan valoa läpäisevää pienisilmäistä muovi tai metalliverkkoa.
– Kuitenkaan ei sovi aliarvioida pihavihollisia, joihin kuuluu metsäkauriin lisäksi myyrät ja rusakotkin. Rusakko ja peurasuojaus on tehtävä, oli istutusaika sitten keväällä tai syksyllä, varmuus on parasta, hän jatkaa.
Kevätkukkivien istutusaika on nyt
Arno Kasvin mielestä kaupunkimiljöö oikein huutaa kevätkukkivia puita ja pensaita.
– Pihoille sopii istuttaa kevätkukkivia koristekirsikkapuita lisää. Astiaviljellyt lehtipuut voi hyvin istuttaa vielä syyskuulla, vaikka ne ovat lehdettömiä. Yksi sellainen pitäisi löytyä joka tontilta, silloin kevätkuva kotikadulla muuttuu heti toukokuun alussa näyttäväksi. Nyt on huippuaika istuttaa uusia kevätsipuleita, ja tietysti osa aina siihen palstaan, joka näkyy kadulle parhaiten.
Kasvi toteaa menneen kesän olleen puutarhureille haasteellinen.
– Puutarhanhoito ei ole pelkästään säästä kiinni, paljon vaikutusta on osaamisella sekä lajikevalinnoilla. Menneen kesän kaltaisena viileänä kesänä pitää olla erityisen tarkkana istutus- ja hoitotöissä.
Huomio säilytykseen
Kun hyötyviljely käy läpi jälleen uutta tulemistaan, sadon säilytykseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
– Perinteisiä maakellareita, jotka ovat paras säilytyspaikka juureksille, vihanneksille ja hedelmille, ei nykytalojen yhteydestä tahdo löytyä. Pakastin on tänä päivänä oivallisin pienen kotisadon säilyttäjä, kertoo Kasvi.
– Ongelma muodostuu yleensä siinä, kun hyötyviljelykset onnistuvat, mutta säilytystiloja ei ole ja osa oman maan sadosta menee harakoille, lisää Kasvi.
Katariina Mäkinen-Önsoy
Täsmennetty 26.9. klo 11.35 poistamalla peto-sana.
