Fysioterapiaketju Auron halusi todistaa, että fysioterapialla pystytään vähentämään kipulääkkeiden käyttöä ja käynnisti vuoden alussa ihmiskokeen. Auronin sota turhia lääkkeitä vastaan auttoi monia. 75 % sadasta ihmiskokeeseen osallistuneesta säännöllisesti särkylääkkeitä käyttävästä ihmisestä pääsi eroon lääkkeistä kolmessa kuukaudessa.
RAISIO. Raisiolainen Anne Norvasuo osallistui keväällä Fysioterapiaketju Auronin ihmiskokeeseen, jonka tarkoituksena oli kokeilla, pystytäänkö fysioterapian avulla pääsemään eroon säännöllisestä särkylääkkeiden syömisestä. Ihmiskokeeseen valittiin 2 000 hakijan joukosta sata koehenkilöä, joista Norvasuo oli yksi.
Suurin osa koehenkilöistä oli työikäisiä naisia. Heillä oli muun muassa pitkään jatkuneita tuki- ja liikuntaelinongelmia sekä niska- ja hartiakipuja. Norvasuo haki koehenkilöksi kantapäässä olleen luupiikin vuoksi.
– Minulla on helmikuusta 2016 asti ollut kantapäässä luupiikki. Yhtenä aamuna, kun heräsin, kantapää oli niin kipeä, etten pystynyt astumaan. Kun kipu ei mennyt ohi, menin lääkäriin. Siihen laitettiin kolme kertaa kortisonipiikki, mutta aina kun kortisonin vaikutus lakkasi, kipu palasi, hän kertoo.
Syksyllä, kun Norvasuo lähetti hakemuksensa Auronin ihmiskokeeseen, tilanne oli ehtinyt pahentua. Kantapääkipu vääristi askelta ja lopulta kantapää ei mennyt maahan ollenkaan. Jalan virheasento taas toi mukanaan lonkkakivun, joka äityi niin pahaksi, että nukkuminenkaan ei onnistunut sillä kyljellä.
– Käytin buranaa lähes päivittäin. Ajattelin koko ajan, että pidemmän päälle lääkkeiden syöminen ei ole hyvä asia. Loppuvaiheessa lääkkeet auttoivat lonkkakipuun, mutta eivät oikeastaan siihen luupiikkiin, hän muistelee.
Viisi fysioterapiakäyntiä ja omatoimista kuntoutusta
Kolme kuukautta kestänyt ihmiskoe alkoi tammikuussa. Norvasuon fysioterapeuttina aloitti Heidi Kujander raisiolaisessa Veto ja lepo fysioterapiakeskuksessa. Ensimmäisen kuukauden aikana osallistujilla oli neljä hoitokertaa fysioterapeutin vastaanotolla. Sen jälkeen vuorossa oli kaksi kuukautta etäohjattua harjoittelua kotona ja lopuksi vielä yksi fysioterapiakäynti.
Kujanderin mukaan kantapään luupiikin aiheuttaa yleensä ylikuormittuminen: seisomatyö, huonot kengät tai virheasennot. Kantapään luupiikiksi sanotaan kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon rappeumaa. Röntgenkuvassa voi näkyä kalvojänteen kiinnityskohdassa eli kipukohdassa kalkista muodostunut piikki, mutta tämä ei ole vaivan syy vaan seuraus. Luupiikit eivät itsessään ole kivuliaita, mutta voivat aiheuttaa kipua hankautuessaan ympäröivään kudokseen.
– Luupiikkiin annettiin paikallisesti Shockwave-paineaaltohoitoa ja ultraäänihoitoa. Lisäksi teippasin jalkaa kinesioteipillä, kertoo Kujander.
Lisäksi Norvasuo sai yösukan, joka piti jalkaa aina yön ajan venytyksessä. Päivisin hän taas käytti fysioterapeutin tekemiä pohjallisia kengissään.
– Tämän hetken tilanne on hyvä. Nyt pystyn jo tekemään useamman kerran viikossa 6,5 kilometrin mittaisia lenkkejä, Norvasuo iloitsee.
Ihmiskokeeseen osallistuneista 75 % pystyi lopettamaan säännöllisen särkylääkkeiden syömisen. Lisäksi he saivat myös positiivisia sivutuotteita: koehenkilöiden energisyys, virkeys, yleinen mieliala kohosivat merkittävästi.
Etäharjoittelu ratkaisevassa asemassa
Auronin toimitusjohtaja Panu Kuusiston mukaan etäharjoittelu oli ratkaiseva tekijä:
– Fysioterapia-jakson jatkoksi tarvitaan omatoimista harjoittelua, muuten hyöty jää ohimeneväksi. Kokeessa käytettiin kehittämäämme iCoach-etävalmennusohjelmaa, jonka avulla myös kotiharjoittelu on ohjattua ja potilaan motivaatio pysyy korkealla, Kuusisto sanoo.
Käytännössä koehenkilö ja fysioterapeutti kommunikoivat jatkuvasti.
– Informoin Heidiä koko ajan siitä, missä mennään. Mutta me kyllä näimme myös, koska kävin täällä kuntosalilla, Norvasuo kertoo.
Kuntosaliohjelma vahvisti koko kroppaa, mutta sisälsi erityisesti sellaisia harjoituksia, jotka antoivat jalalle linjausta ja korjasivat kävelyä.
– Heidi selitti hyvin, mitkä asiat kipuun vaikutti. Hän kertoi, mitä hän voi tehdä ja mitä minä voin itse tehdä. Nykyään kiinnitän huomiota siihen, miten jalka on asennossa. Oikaisen nilkan aina oikeaan asentoon, kun teen jotain harjoitusta, hän kertoo.
Ihmiskokeen myötä myös Norvasuon kenkäkaappi meni osittain uusiksi ja erityispohjallisiaan hän käyttää kaikissa kengissä.
Norvasuo työskentelee pappina vanhusten hoitolaitoksissa ja joutuu olemaan työpäivien mittaan välillä paljonkin jaloillaan. Ihmiskokeeseen osallistuminen auttoi siis selkeästi myös työssä jaksamista.
Auronin ihmiskoetta on alusta alkaen kiinnostuksella seurannut Jukka Pekka Kouri, fysiatrian erikoislääkäri, jonka erityisosaamista on juuri kivun hoito, tuki- ja liikuntaelinongelmat sekä kuntoutus. Kouri toivoo, että tuloksilla olisi vaikutusta hoitokäytäntöihin.
– Tuki- ja liikuntaelinsairaudet maksavat meille kolme miljardia euroa vuodessa. Eikä niiden syytä poisteta pillereillä, muistuttaa Kouri.
Janica Vilen
