Naantalilaisen Leena Mattilan vanhojen postikorttien kokoelmassa on elokuun 18. päivänä 1917 silloin yhdeksänvuotiaalle Mademoiselle Amaryllis Regnellille lähetetty kortti. Sen lähetti hänen isänsä Erik Regnell Naantalista osoitteeseen Nummela, Pakais. Mielenkiintoinen nimi herätti Mattilan uteliaisuuden. Hän alkoi jäljittää kortin vastaanottajaa.
NAANTALI. Naantalilainen Leena Mattila teki alkuvuodesta postikorttikokoelmastaan mielenkiintoisen löydön; 100 vuotta sitten lähetetyn kortin.
– Siitä on useampia vuosia, kun sen ostin. En edes muista mistä. Kortin jälleen löytäessäni ajattelin, että tämä tarina ansaitsee tulla julkaistuksi elokuussa, kun sen lähettämisestä on kulunut tasan sata vuotta, Mattila kertoo.
Lähettäjää jäljittäessään Mattila löysi Hufvudstadsbladet-lehden kulttuuriliitteessä vuonna 2000 julkaistun, toimittaja Magnus Londenin kirjoittaman artikkelin Amaryllis Krogiuksesta o.s. Regnell.
– Muistan hyvin, kuinka Londenin tekstiä lukiessani ja kääntäessäni ahdistuin Syyrian sodasta, taas kerran. Ja yleensäkin sodista. Londenin juttu jatkui Amarylliksen isän julkaisemattomista muistelmista löydetyillä järkyttävillä sotakuvauksilla, lisää Mattila.
Londen mainitsee kirjoituksessaan, että vuonna 1912 ilmestyneessä kirjassa Finska kadettkårens elever och tjänstemän (Suomen kadettikoulun oppilaita ja virkamiehiä) kerrotaan yli 3000 suomalaisen upseerin palvelleen Venäjän armeijassa vuosina 1809–1917. Yksi heistä oli helsinkiläinen, lomia Naantalissa viettänyt, Erik Regnell.
– Netistä löytyi myös maininta Mikko Harjulan kirjasta Ryssänupseerit (2013). Siinäkin kerrotaan ratsumestari Erik Regnellistä, Mattila sanoo.
Perhe mukana sota-alueilla
Kulttuuriliitteeseen kirjoittamaansa artikkelissa Londen kertoo etsineensä tavallista henkilöä, joka olisi voinut kertoa, millaista oli kasvaa 1900-luvun alun Helsingissä sekä arkipäivästä ja unelmista Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Etsintä johti tapaamiseen tuolloin 93-vuotiaan Amarylliksen kanssa. Toimittaja kertoo tajunneensa hyvin nopeasti, että vanha rouva oli kaikkea muuta kuin tavallinen.
Amarylliksen isä Erik Regnell haavoittui syksyllä 1914, heti ensimmäisen maailmansodan alussa. Toivuttuaan hänet lähetettiin 1915 Georgian pääkaupunkiin Tiflisiin (Tbilisi) Kaukasian rintaman hevosreservin esikuntaan mukanaan 700 hevosta. Myös vaimo Elsa o.s. Palmroth ja tytär Amaryllis lähtivät matkaan.
– Amaryllis kertoi Magnus Londenille pitkästyttävästä junamatkasta Riiasta Tbilisiin. Neljänkymmenen vaunun pituinen juna kiemurteli verkkaisesti läpi vuorisolien, yli tasankojen ja huojuvien siltojen, ohi öljykenttien. Hän muisteli, kuinka isä pysäytti junan hänen nähdessään suuren unikkopellon ja kuinka hän sotilaitten kanssa hyppäsi junasta poimimaan valtavan määrän kukkia, Mattila toteaa.
Tammikuussa 1916 Regnell sai vastuullisemman tehtävän Sarikamishin ja Erzurumin välisen kuljetuslinjan päällikkönä. Perhe asettui 2000 metrin korkeudessa Jerevanista länteen olevaan kylään, Sarikamishiin. Äiti Elsa oli Punaisen ristin palveluksessa.
– Haastattelussa Amaryllis kertoo olleensa aina mukana talleilla. Hänen piti oppia huoltamaan hevosia ja hoitamaan rintamalta tulleita haavoittuneita hevosia. Amaryllikselle hankittiin oma aasi, jolla hän ratsasti paljon. Kameleilla ratsastaen tehtiin matkoja paikallisten karjankasvattajien luokse. Näiltä hankittiin ruokaa venäläisille joukoille, jatkaa Mattila.
Suomeen paluu
Venäjä ajauduttua poliittiseen kaaokseen maaliskuun 1917 vallankumouksen myötä, Amarylliksen perhe matkusti Suomeen. Matka kulki Pietarin kautta, ilmeisesti aivan viime hetkellä, koska bolsevikit etsivät jo aktiivisesti tsaarin upseereita.
Suomeen paluu ei ollut helppoa, sillä kukaan perheenjäsenistä ei puhunut suomea.
– Regnellit puhuivat ainakin kolmea kieltä; ruotsia, venäjää ja saksaa sekä kortista päätellen myös ranskaa, Mattila päättelee.
Vähitellen opittiin suomen kieli. Amaryllis kävi sittemmin Fanny de Pondsin koulua Helsingin Puistokadulla. Perhe asui Kruununhaassa. Amaryllis kertoi Londenille myös surullisen tarinan äidistään, joka kuoli vuonna 1922 kaakeliuunista vaatteisiin tarttuneen tulen aiheuttamiin palovammoihin.
Naantalin kylpylaitoksen vuoden 1917 asiakasluettelosta selvisi, että melko pian Suomeen paluunsa jälkeen Regnellit olivat lomalla Naantalissa.
– Mahdollisesti jo silloin he asuivat Helsingissä. Olisiko Amaryllis ollut vanhempiensa loman aikana sukulaisten luona Nummelassa, pohtii Mattila.
Vuonna 1937 Amaryllis avioitui diplomiekonomi Rafael Krogiuksen kanssa. Hän jäi leskeksi vuonna 1978. Amaryllis Krogiuksen vaiherikas elämä päättyi sadan vuoden iässä tammikuussa 2008. Puolisoiden viimeinen leposija on Helsingin Kulosaaren hautausmaalla.
Amarylliksen tarinaan Leena Mattila on lainannut toimittaja Magnus Londenin tekstiä Hufvudstadsbladetin kulttuuriliitteessä sekä Mikko Harjulan Ryssänupseerit -teosta.
Katariina Mäkinen-Önsoy
