Monet kuntavaaleihin valmistautuvat ehdokkaat, kuin puolueetkin, ovat viimeaikoina jaksaneet kehua omia päätöksiään ja tekemisiään täällä mielipidesivustolla. Haluan tuoda esille ajatuksiani ja huoliani viime vuonna rajatusta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta Kaarinassa. Kaarinan kaupunkia kehutaan monenlaisista asioista, joskus jopa poliittisesta konsensuksestakin. Näistä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamiseen päätyneistä politiikoista tai tehdystä päätöksestä en voi olla kovin ylpeä. Itseasiassa päinvastoin. Päätös on todella surullinen.
Kaarina haluaa pitää muuttovalttinaan uusille kuntalaisille laadukkaita lapsiperhepalveluita ja tarjoamalla näin laadukasta päivähoitoa. Viime vuonna tehdyn subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamispäätöksen jälkeen, Kaarina tarjoaakin päivähoitoa vain tietyille perheille, riippuen vanhempien tulotasosta ja sosioekomisesta asemasta. Lasten systemaattinen syrjäyttäminen jo päiväkodissa tulee ikävän kalliiksi. Se lisää kalliita lastensuojelun kustannuksia ja koulunkäynnin erityistukimuotoja pitkällä aikavälillä. Jokainen varmasti tietää kuinka paljon yksikin syrjäytynyt nuori maksaa.
Hyvin usein omaa korkeaa moraalia korostavien kovien arvojen ja konservatiivisten ihmisten maailmassa, työttömän vanhemman lapsi on päiväkodissa säilytyshoidossa ja kotona oleva vanhempi todennäköisesti työtä vieroksuva hampuusi. Sen sijaan varakkaan perheen lapsi tai lapset, joiden vanhempien tulotaso riittäisi toisen vanhemman kotona olemiseen lasten kanssa, viettää päivänsä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa. Kysymys kuuluukin, miksi työttömän vanhemman lapsi on säilytyshoidossa ja hyvätuloisen vanhemman lapsi laadukkaassa varhaiskasvatuksessa, samassa päiväkodissa.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden idea onkin siinä, että kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus saada laadukasta varhaiskasvatusta, riippumatta vanhempien tuloista tai sosioekonomisesta asemasta. Lasten mahdollisuus ja oikeus saada osallistua varhaiskasvatukseen on kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuutta varten. Jokaisen pitäisi saada valita viekö lapsensa päivähoitoon vai hoitaako lastaan kotonaan. Päivähoito on ainakin toistaiseksi palvelua, josta maksetaan.
Kaarinassa ollaan myös auliisti kaavoituksessa huomioitu yksityisten päivähoitotoimijoiden toimipaikkojen rakentamista, vaikka samaan aikaan omia kunnallisia päiväkotipaikkamääriä ei kasvateta. Rahaa siis löytyy yksityisen päivähoidon tukemiseen, mutta omat kunnalliset päiväkodit eivät ole huomioituna kaavoituksessa kun satoja uusia lapsiperheille suunnattuja asuntoja suunnitellaan ja rakennetaan.
Jokaisen Kaarinalaisen lapsiperheen, lasten ja nuorten asioista kiinnostuneen kunnallisveron maksajan kannattaa miettiä näin kuntavaalien alla tarkkaan mihin suuntaan haluaa Kaarinan kuntavaalien jälkeen kehittyvän. Ennen vaaleja voidaan rakastaa ja halata kaikki lapsiperheet äänestyskoppiin, mutta esim. 2012 kunnallisvaalien jälkeen se ns. korkea moraali ja empatiankyky katosivat ja aikuiset härskisti rajasivat lapsilta oikeuden tasa-arvoiseen kohteluun päivähoidossa. Käytännössä siis varastivat lapsilta. Ehkä jopa heidän tulevaisuutensa.
Lopettakaa lapsilta varastaminen! Vaalien jälkeen on korjattava lapsia eriarvoistava päätös ja palautettava subjektiivinen päivähoito-oikeus takaisin lapsille. Mietitään myös päivähoidon tuloluokkia uudestaan maksukyvyn mukaan, jopa maksuttomaan suuntaan. Päivähoidossa on kuitenkin tulevia yhteiskunnan rakentajia.
Matti Kapanen
Psykiatrinen sairaanhoitaja, nuoriso-ohjaaja
Perusturvalautakunnan jäsen (VAS)
