Paraisten Granvikissa on myynnissä kartano, jossa on asunut aikanaan yksi Paraisten varakkaimmista perheistä. Maatilalla jopa kanat ovat syöneet Arabian astioista. Kun perheestä loppui perilliset, tila päätyi Paraisten kaupungille. Nyt sieltä on viety historiallisesti arvokkaimmat esineet museoon. Loput huutokaupataan 18.6. ja sen jälkeen koko tila rakennuksineen ja rantaviivoineen myydään tarjousten perusteella.
PARAINEN. Paraisilla osoitteessa Granvikinraitti 38 järjestetään lauantaina 18. kesäkuuta huutokauppa. Tilaisuudessa huutokaupataan vanhan maatilan Granvik Södergårdin rakennuksista löytyneitä ruokailuryhmiä ja muita huonekaluja, lasiesineitä, antiikkisia keittiövälineitä ja työkaluja, tauluja ja vaikka mitä. Huutokaupan jälkeen koko tila rakennuksineen ja rantaviivoineen myydään tarjousten perusteella.
Granvik Södergårdista on ensimmäiset maininnat historian kirjoissa jo 1540-luvulta. Viimeiset vuodet siellä asui kaksi veljestä: Birger ja Bengt Holmström. Tila päätyi Paraisten kaupungille viime syksynä, kun sen viimeinen omistajakuoli vailla testamenttia tai perillisiä.
Tilan inventoinnista ovat vastanneet Paraisten kaupungin mittausinsinööri Peter Lindgren ja museotutkija Marcus Lepola. Tila osoittautui oikeaksi aarreaitaksi.
– Täällä on asunut yksi Paraisten varakkaimmista perheistä. Talo oli aikanaa arvokas ja kaikki oli saman tyylin mukaan sisustettu. Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran, talo oli jo huonossa kunnossa ja niin täynnä tavaraa, että muualle kuin keittiöön ei edes päässyt. Maaseutumuseolle tämä oli ihan kultakaivos, koska niin paljon on säästynyt. Holmströmin perheen isä on pitänyt tarkkaa päiväkirjaa ja säästänyt kaikki mahdolliset paperit. Perhe ei heittänyt mitään pois. Kaikki vanhat kodinkoneetkin oli säästetty, kertoo Lindgren.
Kaikissa valokuvissa perheellä on hienot vaatteet ja kuvista näkyy kaikin tavoin, että perhe on ollut varakas. Tilalla oli kesäisin ollut paljon työntekijöitä. Kun isä kuoli, äiti vielä vähän painosti poikia hoitamaan maatilaa, mutta äidin kuoleman jälkeen kaikki maatilan työt jäivät pikkuhiljaa.
– He eivät olleet mitään järjestyksen ihmisiä. Jos moottorisahasta loppui bensa metsässä, se jäi juuri siihen paikkaan ruostumaan. Mitään ei ole koskaan heitetty roskiin, mutta ei myöskään lajiteltu tai järjestetty, joten täällä on ollut paljon siivottavaa. Lindgren kertoo.
Talo itsessään on jo huonokuntoinen. Alahirret ovat huonoja, mutta metrin korkeudella on jo ihan terveitä hirsiä. Vielä on epäselvää, saako taloa purkaa vai suojellaanko se. Paraisten kaupunki tekee parhaillaan yleiskaavaa alueelle.
– Paikalliset ovat kertoneet, että jo 80-luvulla olohuoneen lattiassa oli iso reikä, mutta sen ei annettu haitata asumista. Vessakin oli tälle vuosituhannelle asti pelkkä reikä, josta jätökset tippuivat suoraan maahan, Lindgren kertoo.
Luontopolku alueelle?
Myyntiin tuleva tila on kooltaan 13,9 hehtaaria ja siihen kuuluu 140 metriä rantaviivaa sekä päärakennuksen lisäksi saunarakennus, vanha paja, kanala ja varastorakennuksia. Osa maista ja rantaviivasta meni valtiolle, mutta kaikki rakennukset jäivät Paraisten kaupungille. Valtiolle menneet maat aiotaan suojella. Alueelle on suunnitteilla jonkinlainen luontopolku ja näköalapaikkoja.
Granvik on jaettu kolmeen tilaan: Södergårdiin, Mellangårdiin ja Norrgårdiin. Veljekset asuivat nuorina aikuisina Mellangårdissa. Kun isä kuoli, pojat muuttivat takaisin Södergårdiin.
– He olivat vain lyöneet laudat oviin ja jättäneet kaiken niin kuin oli. Ruuatkin olivat jääneet pöytään, Lindgren kertoo Mellangårdin hylkäämisestä.
Hienoja löytöjä neljän kuukauden siivoamisen tuloksena
Neljä kuukautta kestäneiden siivousten tuloksena tilalta on löydetty paljon aseita ja vanhoja rahoja, jopa 1700-luvulta asti.
– Vanhoja sanomalehtiä ja avaamattomia aikakauslehtiä oli isot kasat. Nekin piti kaikki käydä läpi, sillä niiden väleistä löytyi seteleitä, Lidgren kertoo.
Arvokkaita postimerkkejä on viety museoon. Lisäksi museoon on päätynyt esimerkiksi Ford-merkkinen traktori 40-luvulta kauppakirjoineen ja alkuperäisine esitteineen. Saunasta taas löytyi pesukone 50-luvulta, josta on tallessa kaikki ohjekirjat.
Talosta löytyi myös iso viinakaappi täynnä mitä erikoisempia pulloja, joita laivojen mukana tulleet työmiehet olivat tuoneet mukanaan.
Kun tila tuli kaupungin omistukseen, ei mennyt aikaakaan, kun siellä kävi ensi kerran varkaita.
– Täältä on varastettu ainakin kattokruunu ja seinäryijy, joka tehty maatilan omien lampaiden villasta. Lisäksi on hävinnyt paljon pienempää tavaraa, harmittelee Lindgren.
Varastetut tavarat oli kuitenkin ehditty kuvata jo aiemmin, joten pieni toivo on olemassa niiden takaisin saamisesta.
Kunnalle tulee silloin tällöin omaisuutta, jolle ei löydy perillisiä, mutta ei tässä mittakaavassa.
– Mitään tällaista ole tullut vastaan aiemmin, sanoo Lindgren.
Janica Vilen
