NAANTALI. Suopellon koulussa järjestettiin perjantaina 15. huhtikuuta Elävä kirjasto. Päivän aikana 7.–9.-luokkalaiset pääsivät lainaamaan eläviä kirjoja puolen tunnin ajaksi 1–3 hengen ryhmissä. Lainattavissa oli poliisi, anoreksiasta parantunut, terapian käynyt, homo, Sturge-Weberin oireyhtymää sairastava, tarkkaavaisuushäiriöinen ja ympäristöaktivisti.
Elävä kirjasto on yhdenvertaisuus- ja monikulttuurisuustyön toiminnallinen menetelmä, joka pyrkii edistämään moninaisuutta, ihmisoikeuksia ja ihmisarvon kunnioittamista erilaisten ihmisten välisen kohtaamisen ja vuoropuhelun kautta. Ideana on, että lainaaja kuulee elävän kirjan tarinan ja voi kysyä häneltä, mitä haluaa. Elävän kirjaston kirjat edustavat erilaisia vähemmistöjä ja muita ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia.
Päivän aikana tehtiin 81 lainaa. Oppilaat olivat päivästä ja lainauksistaan innoissaan ja opettajat kiitollisia.
– Päivä oli todella antoisa meille kaikille, kiitellään opettajakunnasta.
Nuoret kuuntelivat silmät pyöreinä
Lainattavissa ollut homo Erkki Lietzen aloitti kertomalla lainaajilleen oman tarinansa 10-vuotiaasta tähän päivään: 10-vuotiaana pojat olivat hänen mielestään hauskoja – tytöt eivät niinkään. 14-vuotiaana hän ymmärsi, että pojat ovat myös puoleensavetäviä ja ihania. Samalla hän huomasi, että muut pojat eivät ajatelleet samoin. He puhuivatkin tytöistä.
– Lukiossa iski heteronäyttämisen tarve ja minäkin hankin tyttöystävän. En muista, että suutelimmeko edes koskaan. Sitten menin opiskelemaan yliopistoon biologiaa. Sieltä löytyi kiva kaveri, jonka kanssa uskalsin ystävystyä, mutta en vieläkään tajunnut mitään. Yliopistoaikana muutin kimppakämppään tytön kanssa ja me jostain kumman syystä aloimme seurustella. Pääsimme ihan sänkyhommiin asti, mutta samoihin aikoihin ihastuin unelmieni prinssiin. Pian lähdinkin YK:n rauhanturvaupseeriksi. Sielläkin ihastuin yhteen poikaan, mutta vasta 80-luvulla yli 20-vuotiaana löysin sanan homo ja ymmärsin, että se kuvaa minua, Lietzen kertoi.
Sen jälkeen alkoi etsiä ja löytää tietoa. Pian hän löysi myös homodiskon ja Turun Seudun Setan.
– Tein ulostulon radiossa, televisiossa ja lehdissä, naurahtaa Lietzen.
Hänen mielestään oppilaat suhtautuivat häneen ja hänen tarinaansa hyvin.
– Nuoret kuuntelivat silmät pyöreinä. Kysymykset liittyivät lähinnä siihen, miten kaverit ovat suhtautuneet ja olenko joutunut kokemaan jotain negatiivista, Lietzen kertoo.
– En ole koskaan kohdannut mitään negatiivista omassa suvussa tai ystäväpiirissä, mutta kerran partion kautta jouduin törmäämään erääseen homofoobikkoon, hän vastaa.
Lietzen on kiertänyt Elävä kirjasto -tapahtumia vuosien saatossa paljon.
– Tällä tavalla ei tavoiteta kovin suuria määriä, mutta nuoret saavat suoran henkilökohtaisen kokemuksen jonkun toisen ihmisen elämästä. Se on ylivoimaisesti paras tapa lisätä ymmärrystä verrattuna esimerkiksi koko luokalle pidettävään valistukseen, Lietzen pohtii.
– Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhutaan edelleen koulussa todella vähän. Opetussuunnitelmissa on siinä kohtaa ammottava aukko, harmittelee Lietzen.
Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet Lietzenin mukaan pinnalla pitkään ja homoseksuaalisuudesta löytyy tietoa mielin määrin, jos vain jaksaa ottaa selvää. Sen sijaan hän kaipaisi enemmän puhetta sukupuolivähemmistöistä.
– Se on selkeästi pinnalla enemmän kuin seksuaalisuus. Ihmiset ahdetaan hyvin jäykkiin miehen tai naisen sukupuolirooleihin. Se ahdistaa monia, ja nuoret ovat asiasta kiinnostuneita, Lietzen sanoo.
Hyvä tapa karistaa ennakkoluuloja
9.-luokkalainen Mira Altonen lainasi päivän aikana kolme kirjaa: anoreksian voittaneen, poliisin ja homomiehen. Poliisi kertoi omista työtehtävistään, mitkä olivatkin Altoselle tuttuja. Samoin homouteen liittyvät kysymykset olivat tuttuja. Altosella on itselläänkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ystäviä. Kiinnostavin kirja Altosen mielestä oli anoreksian voittanut.
– Perustiedot anoreksiasta olen saanut koulussa. Elävältä kirjalta kuulin lisäksi sellaisia jälkiseurauksia, jotka kestävät koko loppuelämän, esimerkiksi luut eivät kestä sairauden jälkeen yhtä hyvin, Altonen kertoo.
Hänen mielestään Elävään kirjastoon osallistuminen on hyvä tapa karistaa ennakkoluuloja.
– Olin viime vuonnakin lainaamassa kirjoja, hän kertoo.
Seuraavaksi avoin tilaisuus?
Elävä kirjasto -päivä järjestettiin yhteistyössä koulun, Suopellon kirjaston ja Naantalin nuorisopalveluiden kanssa. Kuka tahansa voi järjestää Elävän kirjaston ja kaikki siihen tarvittavat materiaalit löytyvät konseptia koordinoivan Allianssin nettisivuilta.
– Järjestäminen oli mukavaa ja helppoa. Työläin osuus liittyi kirjojen löytämiseen, koulusta kommentoidaan.
– Seuraavaksi voisi olla kiva järjestää Naantalissa avoin Elävä kirjasto ilta-aikaan, jotta muutkin kuin koulun oppilaat pääsisivät osallistumaan, pohtii nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja Jari Kaulio.
Janica Vilen
