LIETO. SPR ja Liedon seurakunta järjestivät Liedon kunnantalolla keskiviikkona 23. maaliskuuta rasismin vastaisen kaikille avoimen tapahtuman osana rasisminvastaista viikkoa. Tapahtumassa syötiin syyrialaisia herkkuja, ihailtiin monikulttuurista lasten taidenäyttelyä, laulettiin, maalattiin ja vastustettiin rasismia kuvin ja teoin. Tapahtumassa pääsi poseeraamaan Ei rasismille -kyltin kanssa ja lisäksi tehtiin ihmisketju symboliksi siitä, miten rasismia vastaan taistellaan käsikädessä.

Kaksi Syyriasta viime vuosina Lietoon muuttanutta perhettä oli laittanut ruokaa koko porukalle. Tapahtuman kävijät pääsivät maksutta maistelemaan lukuisia erilaisia syyrialaisia herkkuja sekä libanonilaista mehua.

Jokilaakson ala-asteen lapset olivat järjestäneet paikalle taidenäyttelyn, jossa piirustusten ja runojen aiheet liittyivät heidän synnyinmaihinsa. Lisäksi heillä oli lauluesitys ja työpaja, jossa tapahtuman kävijät saivat kirjoittaa lapulle sanoja tai lauseita, joita lapset käänsivät omalle äidinkielelleen.

Yli 25 meidän koulun lasta puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, kertoo maahanmuuttajia opettava Kian Janei.

Pauliina Surkova (vas.) kirjoitti runon ja piirsi maatuskan rasismia vastustavaan lasten taidenäyttelyyn. Laura Inkeroinen kirjoitti runon keväästä.
Pauliina Surkova (vas.) kirjoitti runon ja piirsi maatuskan rasismia vastustavaan lasten taidenäyttelyyn. Laura Inkeroinen kirjoitti runon keväästä.

5.-luokkalaiset Laura Inkeroinen ja Pauliina Surkova puhuvat äidinkielenään venäjää. Surkova on muuttanut Suomeen 6-vuotiaana, mutta puhuu suomea jo täydellisesti. Inkeroinen on syntynyt Suomessa, mutta he puhuvat kotona venäjää, sillä hänen vanhempansa ovat muuttaneet venäjältä ennen Lauran syntymää.

Molemmat tytöt tykkäävät kirjoittaa runoja, ja kirjoittamalla he kertovat oppivansa myös kieltä parhaiten. Suomenkielen kaunein sana on heidän mielestään ‘kaunis’ ja venäjän kielen kaunein sana puolestaan ‘dobryi’, joka tarkoittaa ystävällistä.

Osaamme suomea, venäjää, kurdia, englantia ja ruotsia. Välitunneilla puhumme suomea ja venäjää. Olemme opettaneet venäjää myös suomenkielisille kavereillemme, tytöt kertovat.

Rasismi oli sanana tytöille vieras, mutta kun he kuulivat sen tarkoittavan esimerkiksi ihmisen alkuperään perustuvaa syrjintää, he tunnistivat asian heti.

Sellaista on koulussa vähän, he kertovat. Molemmat uskovat uskaltavansa puuttua rasistiseen kiusaamiseen, jos näkevät sellaista ja Inkeroinen onkin jo kerran mennyt puolustamaan kiusattua.

Liedon seurakunnan diakoni Saara Kerola (vas.) ja SPR:n monikulttuurisuusosaston Tuula Sipilä sanoivat yhdessä Ei rasismille!
Liedon seurakunnan diakoni Saara Kerola (vas.) ja SPR:n monikulttuurisuusosaston Tuula Sipilä sanoivat yhdessä Ei rasismille!

Liedon seurakunnan diakoni Saara Kerola pyrkii toteuttamaan rasismin vastaista työtä paitsi rasisminvastaisella viikolla myös jokapäiväisessä työssään.

Meillä on ovet auki kaikille ja yhdenvertaisuus on yksi tärkeimmistä periaatteistamme, kertoo Kerola. Varsinaiseen rasismiin hän törmää harvemmin, mutta esimerkiksi silloin hän joutui puolustamaan Liedon seurakunnan periaatteita, kun seurakunnan järjestämä turvapaikanhakijoiden hätämajoitus kirvoitti rasistisia kommentteja.

Liedon kunnantalolla järjestetyn tapahtuman lisäksi Liedon seurakunta oli rasismin vastaisella viikolla mukana vastaanottamassa Turun arkkihiippakunnan seurakunnille myönnettyä Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustusta. Seurakunnat saivat tunnustuksen SPR:ltä kiitoksena upeasta yhteistyöstä ja auttamisen halusta turvapaikanhakijatilanteessa.

Liedon seurakunta osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa rasismin vastaiseen päivään ja viikkoon.

Tämä on ollut niin hyvä tapahtuma, että eiköhän tehdä tästä vuosittainen perinne? kysyy Kerola SPR:n monikulttuurisuusosaston Tuula Sipilältä, joka vastasi SPR:n puolesta tapahtuman järjestämisestä.

Ehkä, vastaa Sipilä iloisena.

Sipilän mukaan taistelussa rasismia vastaan pitäisi muistaa kohdata jokainen ihminen yksilönä.

Siinä tutustuessa pelotkin karisevat, hän kannustaa ja toivottaa lietolaiset tervetulleiksi mukaan ystävätoimintaan, jossa suomalaiset ja maahanmuuttajaperheet tutustuvat toisiinsa. Hän itse on asunut Liedossa viitisen vuotta, eikä ole kovin paljon törmännyt rasismiin.

Lietolaiset ovat mielestäni fiksua porukkaa, Sipilä puhuu omasta kokemuksestaan.

Janica Vilen