KOLUMNI. Olen ollut elämässäni maahanmuuttaja kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 2007, kun perheemme muutti mieheni töiden perässä Lontooseen. Toisen kerran vuonna 2015, kun perheemme palasi Englannista Suomeen ja muutti Turkuun.
Kokemukseni maahanmuuttajana ovat opettaneet minulle paljon. Tiedän, miltä tuntuu työskennellä ja solmia ystävyyssuhteita kielellä, jolla tuntee itsensä paljon tyhmemmäksi ja tylsemmäksi kuin äidinkielellään. Tiedän, miltä tuntuu puhua paikallista kieltä omia lapsiaan huonommin.
Tiedän, miltä tuntuu vaipua epätoivoon vaikealta vaikuttavien virastoasioiden edessä. Tiedän, miltä tuntuu, kun niinkin tavallista asiaa kuin saunomista pidetään aika epäilyttävänä touhuna.
Tiedän, miltä tuntuu, kun ei osaa kierrättää oikein, vaikka kuinka yrittää. Tiedän, miltä tuntuu pyytää apua bussikortin lataukseen.
Siksi tunnen myötätuntoa ja lämpöä Suomeen muualta muuttaneita ihmisiä kohtaan. Elämän rakentaminen uuteen maahan ei ole pelkästään helppoa, olipa muuttamisen syy sitten työ, rakkaus tai epävakaat olot omassa kotimaassa.
Toisaalta paljon myönteistäkin maahanmuuttaja saa kokea. Tiedän, kuinka paljon iloa ja itseluottamusta uuden maan systeemeihin tottuminen tuo. Tiedän, kuinka hienoa on tutustua maailman eri kolkasta oleviin ihmisiin ja huomata, että meillä on lopulta aika paljon yhteistä.
Tiedän, kuinka paljon uuden naapurin vieraanvaraisuus voi lämmittää sydäntä. Tiedän, kuinka mukavalta tuntuu sytyttää kaksi kynttilää lontoolaiskodin ikkunaan itsenäisyyspäivänä tai katsoa rugbyn maailmanmestaruuskisoja turkulaisella kotisohvalla.
Tiedän, mitä ylpeyttä tuottaa huomata, että oma lapsi oppii ulkomailla asuessaan omaa äidinkieltään ja osaa kirjoittaa äitienpäiväkorttiin: Mun äiti on kaunis kuin russu. Tiedän myös, kuinka hupaisaa on kuulla lastensa puhuvan englantia täydellisellä brittiaksentilla.
Muuttipa mihin tahansa maahan tai mihin tahansa kaupunkiin oman kotimaansa sisällä, kaikista tärkeintä on, että ei jätetä yksin. Lämmin kiinnostus uusia ihmisiä kohtaan – olivatpa he Savosta tai Sudanista – on ihmisyhteisössä arvaamattoman tärkeää. Tästä lämpimästä kiinnostuksesta ja avuliaasta asenteesta meidänkin perheemme on saanut muualta tulleena nauttia.
Hyvän ohjeen toinen toistemme kohtaamiseen antaa myös Raamattu: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”
Anna Hälli
Seurakuntapastori, Katariinanseurakunta
