Pelin päämääränä on yksinkertaisesti kerätä 15 voittopistettä. Pisteitä hankitaan ostamalla jalokivillä aina vain parempia tuotantokortteja.
Pelilautaa ei ole, vaan peli koostuu pöydälle asetetuista tuotantokorteista, jalokivimerkeistä ja aatelislaatoista. Kaikki osat tuntuvat laadukkailta ja Pascal Quidaultin kuvitus antaa pelille yhtenäisen komean ilmeen.
Simppelit säännöt sopivat lapsillekin
Splendor
Suunnittelija: Marc André
Kuvitus: Pascal Quidault
Julkaisija: Space Cowboys / Lautapelit.fi
Ilmestymisvuosi: 2014
Ikäsuositus: 10+ (8v. pärjää)
Pelin kesto: noin 30 min.
Pelaajamäärä: 2-4
Hinta: n. 25-30 €
Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, ne mahtuvat kahdelle A4:lle ja ovat helpot muistaa. Valmistajan 10+ ikäsuositus on yläkanttiin. Otin Splendorin mukaan sukulaisiin ja lastemme 8-vuotias serkkutyttö pesi aikuiset näytöstyyliin.
Alkuasetelmassa pöydällä on pinoissa jalokivimerkkejä, 12 tuotantokorttia (joka korvataan pakasta uudella heti kun pelaaja sellaisen ostaa) sekä aatelislaatat.
Omalla vuorollaan voi tehdä yhden kolmesta asiasta: 1) nostaa kolme eri väristä jalokivimerkkiä tai kaksi samanväristä. 2) ostaa yhden jalokiviä tuottavan ja mahdollisesti pisteitä tuovan kehityskortin joko pöydältä tai kädestään, tai 3) varata pöydällä olevan kehityskortin käteensä, jolloin saa lisäksi ottaa yhden kultamerkin.
Pelin valuuttana toimivat jalokivet on painettu tuhdeille ja käyttöä hyvin kestäville pokerimerkeille. Jalokiviä on viittä lajia: valkoiset timantit, vihreät smaragdit, siniset safiirit, ruskeat onyksit ja punaiset rubiinit. Lisäksi on viisi jokerina toimivaa kultamerkkiä. Kehityskortin ostamiseen tarvitaan yleensä useampi erilainen jalokivi, kultamerkillä voi korvata ostaessaan minkä värisen jalokiven tahansa.
Pisteitä saa ostamalla kehityskortteja. Niitä on kolmen tasoisia. Halvimmat I-tason kortit maksavat 3-5 jalokiveä, mutta antavat yleensä nolla tai korkeintaan yhden voittopisteen. II-tason kortit maksavat 5-8 jalokiveä ja antavat 1-3 voittopistettä. III-tason kortit maksavat 7-12 jalokiveä ja tuottavat 3-5 voittopistettä. Kaikki kehityskortit antavat kiinteästi pelaajalle yhden jalokiven, rubiinikaivos tuottaa siis yhden rubiinin käytettäväksi nostettujen pokerimerkkien lisäksi.
Taktisia valintoja voi tehdä muutamia, kuten kerätä kasa halpoja kortteja, joilla voi loppupelissä ostella voittopisteiltään arvokkaita tuotantokortteja. Myös tasaisesti alusta lähtien pisteitä keräämällä pärjää. Samoin voi päättää keskittyä vain muutamien jalokivilajien keräilyyn, jotta voi ostaa muita nopeammin arvokkaimpia kortteja ja aatelisia.
Kehityskorttien varaaminen on hyvä veto. Jokerina toimiva kultamerkki on arvokas ja hyvän tuotantokortin nappaaminen käteen onkin lähes ainoa taktiikka jolla voi vaikuttaa toisten peliin. Kortteja voi varata käteensä maksimissaan kolme ja kun kultamerkkejä on koko pelissä vain viisi, ei taktiikka ole ylivoimainen.
Peli muuttuu selvästi pelaajamäärän (2-4) mukaan.
Neljällä pelaajalla ei voi oikein suunnitella seuraavaa vuoroaan etukäteen, sillä todennäköisesti joku nappaa haluamasi kortin ennen sinua. Kahdestaan pelatessa ennakkosuunnittelu nousee tärkeimpään rooliin. Mielestäni Splendor toimii parhaiten kolmella pelaajalla. Silloin taktiikka ja tuuri on melko hyvässä balanssissa ja peli etenee vielä ripeästi.
Pelimekaniikka ei rohkaise mitenkään pelaajien väliseen kanssakäyntiin, kukin tuijottaa omia korttejaan ja miettii seuraavaa vuoroaan.
Loppupelissä ratkaisijaksi nousevat usein aatelislaatat. Keräämällä pöytään aatelisen vaatiman tuotantokorttiyhdistelmän (esim.neljä rubiinia ja neljä smaragdia) saa 3-4 pisteen arvoisen aatelislaatan itselleen.
Tuurillakin Splendorissa pärjää, varsinkin nelinpelissä, sillä korttien vaihtuvuuden vuoksi kilpajuoksu 15 pisteeseen ei ole ihan pelkästään tarkasta tuotantonsa laskelmoinnista kiinni. Peli ei pääty heti kun joku saavuttaa 15 pistettä, vaan kierros pelataan loppuun. Kun kaikki ovat pelanneet yhtä monta kierrosta, lasketaan pisteet ja eniten niitä saanut voittaa. Tämä tuo vähän jännitystä loppuun, sillä huikealla loppukirillä voi vielä voittaja vaihtua.
Peli moneen tarkoitukseen
Splendor osuu aika hyvään pelilliseen saumaan. Se on helppo oppia ja sopii siksi perhepeliksi kaikille alakouluiästä isovanhempiin. Noin puolen tunnin kestollaan se on sopiva täytepeli myös lautapeliharrastajien peli-iltoihin. Pelin alkuvalmisteluihin ei juuri minuuttia pidempään tuhraannu eikä pelilaatikkokaan ei ole ihan isoimmasta päästä, reppuun mahtuu vielä muutakin Splendorin lisäksi. Tarvittaessa kortit, laatat ja jalokivimerkit kulkevat puolta pienemmässäkin laatikossa.
Splendor oli Suomessa Vuoden peli 2014 -voittaja aikuisten sarjassa ja ehdolla myös arvostetulle saksalaiselle Spiel des Jahres -palkinnolle. Nämä ovat ihan ansaitut saavutukset, sillä Splendor on todella sujuva ja monikäyttöinen peli. Ei se meidän perheessämme ihan silti yltänyt lautapelien kärkikolmikkoon*, sillä taktiikkoja on hyvin rajallinen määrä ja sitä kautta kilpailuvietti ei oikein herää. Himo pelata ”vielä kerran” jäi uupumaan. Hyllyyn Splendor tuskin silti jää pitkäksi aikaa pölyttymään.
Kai Saarto
*Saartojen kestosuosikit ovat Menolippu, Carcassonne ja 7 Wonders.
