Arkkipiista Kari Mäkinen ja kansanedustaja Li Andersson keskustelivat Pyhän Katariinan kirkossa teemasta ”Maailma kotina ‒ koti maailmassa”. Keskustelutilaisuuden juonsivat kirkkoherra Leena Kairavuo ja Turun kirjamessujen emeritus ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula.
SEURAKUNTA. Perjantai-iltana 20.11. Pyhän Katariinan kirkko täyttyi kiinnostuneista paikallisista, kun Valoa yössä -keskustelusarjan viimeisellä kerralla keskustelivat Arkkipiispa Kari Mäkinen ja kansanedustaja Li Andersson. Keskustelun teemana oli ”Maailma kotina ‒ koti maailmassa” ja juontajien, Turun kirjamessujen emeritus ohjelmapäällikön Kari J. Kettulan ja kirkkoherra Leena Kairasvuon, johdolla puhuttiin muun muassa siitä, tuleeko joulu Muumilaaksoon ja millaisena se tulee. Tilaisuudessa esiintyi Pyhän Martin laulajat Raisiosta.
Andersson mukaan joulu tulee kyllä, ja tärkeämpää olisikin kysyä, millaiseen yhteiskuntaan joulu tulee:
‒ Meillä Suomessa tietty ryhmä on alistuneisuuden tilassa, melkein luopumassa toivosta. Turhautumista suunnataan eri tavoin kuin ennen, on paljon vihaisuutta. Toisaalta viime aikoina on nähty myös poikkeuksellisen paljon auttamista ja solidaarisuutta.
Mäkinen huomautti myös, että meillä on Suomessakin monia, toisistaan eriytyneitä Muumilaaksoja.
‒ Joulu tulee Muumilaaksoon, tähän astikin on aina tullut. Eri asia on, minkä kaltaisena se itse kullekin tulee.
Keskustelua muuttuneesta maailman tilanteesta
Erityisesti Pariisin terrori-isku ja maailman pakolaistilanne puhuttivat keskustelijoita. Mäkinen kuitenkin huomautti, että se, että maailma näyttäytyy pahemmalta kuin ennen, ei tarkoita, että maailma olisi pahempi kuin ennen.
‒ Maailma tuntuu nykyään voimakkaammin kuin ennen. Mutta maailma ei ole radikaalisti muuttunut. Esimerkiksi väkivallan todellisuus on tullut vain näkyvämmäksi, Mäkinen pohti.
‒ Suomessa ongelma on se, että vaikka meillä on turvallisempaa kuin koskaan ennen, turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Ihmiset kokevat olevansa voimattomia vaikuttamaan omiin asioihinsa, Andersson jatkoi.
Turvattomuus puhututtikin keskustelijoita pitkään. Molemmat katsoivat turvallisuuden tunteen vaalimisen olevan sekä yksilön että yhteiskunnan vastuulla. Kari Mäkisen mukaan tärkeää on, ettei yksilö joudu kohtaamaan turvattomuutta yksin.
Li Andersson puolestaan korosti, että on yhteiskunnan tehtävä tarjota mahdollisuus hyvään elämään myös uudessa tilanteessa:
‒ Ihminen kestää niin pitkään kuin on jokin valo jota kohti kulkea. Yhteiskunnan vastuulla on kehittää itseään jatkuvasti paremmaksi. Monet ihmiset aidosti pelkäävät muita ihmisiä. Ihmisten muuttoliikkeitä ei tarvitse vihata tai rakastaa, se on vain asia joka on ja on aina ollut. Olennaisempaa on, miten suhtautuu kanssaihmisiin.
Kirkko täyttyi paikallisista
Pyhän Katariinan kirkossa kuunneltiin keskustelua täysissä penkkiriveissä. Yleisöä huoletti erityisesti yhteiskunnassa lisääntynyt yksinäisyys ja se, miten Varissuosta ja muista maahanmuuttajien suosimista asuinalueista puhutaan valtakunnan tasolla usein vääristellen.
Ylioppilaskylässä asuva opiskelija Juha Väisänen oli saapunut kirkkoon kuuntelemaan keskustelua.
‒ Minua kiinnosti se, että puhujat olivat tosi eri paikoista tulevia, erilaisia, mutta arvostamiani ihmisiä. Halusin kuulla, mitä heillä on sanottavaa, Väisänen kertoo.
Väisäsen mukaan tunnelma kirkossa oli ymmärtävä:
‒ Siellä puhuttiin lämpimästi. Oli mukavaa, että voitiin puhua isoista ja vaikeista asioista, ja pitää keskustelussa inhimillisyys mukana. Tämä oli juuri sellainen asia, jonka kaltaiseni ihminen saa irti kirkosta, oli uskovainen tai ei.
Väisästä myös mietitytti keskustelu turvallisuudesta.
‒ Isoin juttu, joka yhdistää kaikkia puhuttuja aiheita oli luottamuksen merkitys. Oli mikä tahansa vihan kautta reagoiminen, niin pohjalla on luottamuksen puute. Jos maailma mitä tarvitsee, se on luottamus eri ihmisryhmien välillä. Sekä yhteiskunnan että yksilön vastuulla on tehdä ratkaisuja jotka eivät sitä murenna, Väisänen lopettaa.
Roosa Vastamäki
