Turun kaupunginteatteri: Luolamiehen ruuhkavuodet
Lavalla: Valtteri Roiha
Käsikirjoitus: Valtteri Roiha
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
Valosuunnittelu: Tero Aalto
Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen
Dominossa 29.10.–19.12.
TEATTERIARVIO. Maskulainen Valtteri Roiha esittää parhaillaan Luolamies-trilogiansa kolmatta osaa Turun Dominossa, Turun kaupunginteatterin väistötiloissa. Alkuperäistä Luolamiestä on esitetty vuodesta 1991 kymmenissä eri maissa useilla eri kielillä. Kussakin esityksessä näyttelijä on muokannut käsikirjoituksen omakseen. Valtteri Roiha on vienyt monologin kuitenkin pidemmälle kirjoittamalla siihen kaksi jatko-osaa. Luolamiehen poikaa esitettiin Linnateatterissa muutama vuosi sitten, ja nyt on nähtävissä jo kolmas osa, jossa Luolamies elelee ruuhkavuosiaan Maskussa.
Esitys on sekoitus monologista, stand upista ja komediasta. Vaikka Roiha on lavalla yksin, hänen koko perheensä on läsnä esityksessä mukana olevien videoiden kautta. Videoita ja muutamaa valokikkaa lukuunottamatta Roiha kantaa esityksen yksin omalla karismallaan. Tämä esitys ei lavasteilla kikkaile.
Käsikirjoituksen hauskat yksityiskohdat ruuhkavuosiarjen multitaskingista osuvat ja uppoavat. Yleisö nauraa ja taputtaa. Erityisesti esitys kolahtaa sen kohdeyleisöön, eli itse ruuhkavuosissa eläviin ihmisiin, joista jokainen ymmärtää, kuinka mahdottomalta ruuhkavuosiseksi joskus tuntuu ja miten norovirus pilaa kaiken juuri, kun olet saanut perheen kalenterin jonkinlaiseen järjestykseen. Maskulaisille on lisäksi vielä tarjoiltu aitiopaikka esityksen ytimeen, sillä käsikirjoituksessa vilahtelee maskulaisia paikkoja, yrityksiä ja seuroja sekä vitsejä, jotka kolahtavat varmasti parhaiten Maskun ja muiden pienten maalaiskuntien asukkaisiin.
Vitsien seassa tarjoillaan myös alleviivaten neuvoja sekä parisuhteeseen että lasten kasvatukseen. Lämminhenkinen tunnelma muistuttaa katsojaa koko ajan siitä, ettei kukaan vanhempi ole täydellinen ja kaikissa perheissä on kaaosta. Mutta kyllä oman elämänsä luolamiehille hiukan irvaillaankin. Kyseenalaiseksi asetetaan muun muassa se, miten luolamies rakentaa hermoromahduksen partaalla aina vain suurempaa ja suurempaa luolaa. Kun luola lopulta valmistuu, lapset muuttavatkin pois ja luolamies jää vaimonsa kanssa asuttamaan kahdestaan valtavia tiluksia.
Huumori perustui paljon heteropariskuntien stereotyyppisiin isän ja äidin rooleihin. Aikaisemmissa esityksissä stereotyypeille naurettiin enemmän myös kriittisesti. Kolmannessa osassa tilanteen kriittiselle tarkastelulle ei jätetty juuri tilaa. Mutta komedialle se sallittakoon.
Janica Vilen
