Vuonna 1996 ilmestynyt Broken Sword: Shadow of the Templars on yksi omista suosikeistani seikkailupelien joukossa. Nyt pelaamani, vuonna 2010 Windowsille julkaistu Director’s Cut on pikkuisen päivitetty versio.
Pelin takana on brittiläinen seikkailupeleihin erikoistunut Revolution Software studio. Ennen kuin studio löi itsenä kunnolla läpi Broken Sword -sarjalla, se teki pari kaksi varsin kelvollista seikkailupeliä, Lure of the Tempress sekä Beneath a Steel Sky. Näistä ensin mainittu julkaistiin MS-DOSin lisäksi Amigalle ja Atari ST:lle. Broken Sword oli ilmestyessään leuat loksauttava kokonaisuus: Se näytti kuin piirroselokuvalta käsinmaalattuine taustoineen. Myös tarina oli aikuismaisempi kun monet selvästi koomisemmat aikalaisensa – Monkey Islandit etunenässä. Rytmitys ja esimerkiksi dialogi toteutettiin hyvin elokuvamaisesti. Toisin kun aikansa seikkailupeleissä, pelaaja ei valinnut hahmon sanomisia valmiista vaihtoehdoista, vaan dialogi oli jatkuvasti yllättävää.
Pelaajan ohjastama amerikkalainen lakitieteen opiskelija George Stobbard joutuu Pariisissa kahvilaan tehdyn pommi-iskun todistajaksi ja sotkeutuu modernien temppeliherrojen juoniin. Avuksi saadaan tummaääninen seksikäs journalisti Nicole Collard. Ranskan lisäksi käydään Irlannissa, Espanjassa sekä Syyriassa selvittelemässä muinaisia mysteereitä. Broken Sword oli aikaansa edellä juonenkin osalta, temppeliherrat tulivat varsinaisesti peleissä muotiin vasta pitkälle 00-luvulla.
Director’s Cut näyttää heti, että pelimoottori ja grafiikka eivät ole ihan muistojen kultaamassa kunnossa, mutta taustoja on tuunattu sen verran että peli näyttää edelleen melko kelvolliselta. Taustojen päällä liikkuvat hahmot sen sijaan paljastavat ikänsä heti. Paikoillaan seisoessaan George ja Nico näyttävät saaneen lisää pikseleitä käyttöönsä, mutta oudosti heti liikkuessa palataan vuoden 1996 grafiikoihin, mikä näyttää hölmöltä. Samoin välianimaatiot ovat alkuperäistarkkuudella.
Parhaana uudistuksena Nico saadaan tässä versiossa pelattavaksi hahmoksi, jollainen hän oli sarjan myöhemmissä osissa. Tosin Nicon aktiivinen rooli painottuu vahvasti pelin alkupuolelle.
Muut uudistukset jäävät alkuperäisen version painajaismaisen pässipuzzlen helpottamiseen. Georgen pitää ohittaa Irlannissa linnanpihaa vartioiva pässi. Jekkuna alkuperäisessä pelissä oli, että pässin piti antaa puskea Georgea ja sen jälkeen piti nopeasti juosta tiettyyn kohtaan ruutua, jotta pässi perään juostessaan sotkeutuu narustaan peltotyökoneeseen. Tätä vaan ei tahtonut tajuta millään, koska pelissä pelissä ei aiemmin ollut yhtään aikariippuvaista passlea. Muistan hyvin kuinka kaveriporukassa ärräpäät lensivät, kun joukolla yritimme kohdasta läpi. Uusversiossa homma menee heittämällä ja George kommentoikin osuvasti pässiä jekutettuaan, että ”I thought it would be much harder”.
Pelin uusversio maistui sen verran hyvältä, että pelasin heti perään sarjan mainion jatko-osan: Broken Sword II: The Smoking Mirror.
