Sote-keskustelussa on arvosteltu erityisesti valinnanvapauslakia. Kovaa kritiikkiä ovat esittäneet monet sote-alan asiantuntijat ja tutkijat. Lakiluonnosta on moitittu keskeneräiseksi ja käsittelyaikataulua liian kireäksi. Lain on arvioitu jopa romuttavan sote-uudistuksen päätavoitteet, joita ovat eriarvoisuuden väheneminen, sote-integraation vahvistuminen ja kustannusten kasvun hidastuminen. Poliittinen oppositio ei hyväksy sote-palvelujen kaupallistamista ja julkisten yksikköjen pakkoyhtiöittämistä. Hallituspuolueiden edustajat taas puolustavat uudistuksen eteenpäin viemistä yhtenä kokonaisuutena ja esitetyssä aikataulussa. Jos hallitusvalta poliittisesti muuttuu vaalien jälkeen, on kuitenkin riskinä, että uusi hallitus alkaa ensi töikseen muuttaa lakia.
Mitä, jos sote-uudistus ei toteudukaan? Joidenkin mielestä soten kaatuminen olisi kansallinen katastrofi. Toista ääripäätä edustavat mielipiteet, joissa arvioidaan valinnanvapauslain olevan suuri riski ja ajavan sote-järjestelmän kaaokseen.
Miten sosiaali- ja terveydenhuolto toimii tällä hetkellä? Nykyjärjestelmässä on paljon hyvää. On työhönsä sitoutunut henkilökunta, kustannukset ovat kohtuulliset ja erikoissairaanhoito toimii pääasiassa hyvin. Ongelmia on varsinkin peruspalvelujen saatavuudessa, ja jonot ovat paikoitellen liian pitkiä lääkärille. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminnassa on puutteita. Järjestelmä on eriarvoistava. Työterveyshuollon tai palvelunsa itse tai vakuutuksella maksavat pääsevät lääkärille nopeammin kuin kunnallisen terveydenhuollon asiakkaat. Yhtenä tärkeimpänä ongelman syynä on lääkäreiden liiallinen hakeutuminen työterveyshuoltoon.
Eduskunta on aloittanut maakunta- ja sotelakien käsittelyn. Valinnanvapauslain luonnos on lausuntokierroksella, jonka jälkeen hallitus päättää esityksen antamisesta eduskunnalle. Sote-keskustelua käydään tällä hetkellä erittäin aktiivisesti. Kriittinen leiri on äänessä ja myönteisiä kantoja kuulee lähinnä ministeritasolta.
Sote-uudistus tarvitaan, mutta keskeneräisenä ja parlamentaarisesti erimielisenä itsenäisyyden ajan suurinta kunta- ja sotejärjestelmän uudistusta ei ole järkevä toteuttaa. Historiallisesti tähän asti merkittävin terveydenhuoltoreformi kansanterveyslaki päätettiin eduskunnassa yksimielisesti vuonna 1972.
Mitään katastrofia ei tule, vaikka sote-uudistus lykkääntyisi. Virheiden korjaaminen jälkikäteen tulee myös kalliiksi. Lisäksi kannattaa harkita uudistuksen aikataulun pidentämistä ja vaiheistusta, alueellisestikin. Kansanterveyslaki toteutettiin aluksi Pohjois- ja Itä-Suomessa ja vasta 1980-luvun alkuun mennessä muualla maassa. Nykyistä järjestelmää on kuitenkin edelleen kehitettävä niin, että perusterveyden- ja erikoissairaanhoitoa ja sosiaalihuoltoa kootaan samaan järjestäjäorganisaatioon, kuten on jo tehty Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä.
Jukka Kärkkäinen
Lääketieteen tohtori, kaupunginvaltuutettu, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja (vas)
