Turun Kaupunginteatteri: Tom of Finland –musikaali
Käsikirjoitus: Tuomas Parkkinen
Sävellys: Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos
Ohjaus ja koreografia: Reija Wäre
Lavastus: Jani Uljas
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
TEATTERIARVIO. Turun Kaupunginteatterin uusin musikaali Tom of Finland on juuri niin iloinen, rietas ja taidokas kuin kaarinalaisen Touko Laaksosen (1920–1991) tarinasta voi kuvitella. Paljasta pintaa ei säästellä, musiikki on erinomaista ja tanssijat maailmanluokan tähtiä. Näyttämöllä nähdään paljon uusia kasvoja, mutta myös Kaupunginteatterin tutut näyttelijät pääsevät loistamaan.
Kaarinassa syntyneen ja Turussa koulunsa käyneen kansainväliseen menestykseen yltäneen kuvataiteilijan elämästä kertova tarina on parhaimmillaan musikaalina. Tom of Finlandin kuvissa on paljon rytmiä, liikettä ja musiikillisuutta, joka on herätetty henkiin Reija Wäreen koreografioissa. Piirtäjänä tunnettu Touko Laaksonen oli ennen kuvataiteilijan uraansa muusikko. Musikaalisuus näkyy hänen kaikessa taiteessaan ja nyt kuvien musiikillisuus on nostettu arvoiseensa valokeilaan. Musikaalimaailmaan hypätään kuvien kautta kuin Maija Poppasessa konsanaan.
Musikaalissa tuodaan kattavasti ja taidokkaasti esiin se, miten Touko Laaksosesta tuli kuvataiteilija. Musiikkinumeroissa kerrotaan, miten hänen tunnetuin hahmonsa Kake sai silhuettinsa ja miten musiikki rytmitti Laaksosta kuvataiteilijana. Musikaalin ehkä hienoin hetki koetaan ensimmäisellä puoliajalla, kun näyttämölle tuodaan Satumaiset Suomipojat, eli Tom of Finlandin tunnetuimpiin hahmoihin kuuluvat tukkijätkät monimetrisine tukkeineen, jotka fallossymboleina saavat yleisön räjähtämään nauruun. Kohtaus ei ole kuitenkaan pelkästään hauska, vaan samalla äärimmäisen eroottinen ja taidokas niin tanssin kuin laulunkin suhteen. Tässä kohtauksessa hienointa on silti se, miten tukkijätkät lipuvat näyttämölle luoden Tom of Finlandin monille tutuinta piirrosta esittävän asetelman, joka sitten herää musiikista eloon. Tällaista on musikaaliviihde parhaimmillaan!
Toisaalta musikaali jättää paljon myös kertomatta. Niille esitys saattaa olla pieni pettymys, jotka tulevat teatteriin selvittämään, kuka oli Touko Laaksonen, mies Tom of Finlandin takana. Musikaali esittelee Toukon eri elämänvaiheita tiivistetysti. Lähipiiristä tuodaan esiin lähinnä sisko Kaija Laaksonen ja elämänkumppani Veli. Laaksosen elämästä on kuitenkin paljon materiaalia saatavilla hänestä henkilönä kiinnostuneille. Käsiohjelma syventyy Laaksoseen jo huomattavasti esitystä enemmän ja tällä hetkellä Turussa pääsee tutustumaan myös Tom of Finland -näyttelyyn Valokuvakeskus Perissä. Tom of Finlandista on tehty myös elämäkerta ja dokumenttielokuva Daddy and The Muscle Academy.
Kahden säveltäjän yhteistyössä tehdyt kappaleet ovat tarttuvia ja kuljettavat tarinaa vauhdilla eteenpäin. Musiikkia saadaan kuulla tangosta diskoon. Viimeiseksi esitettävä Glad to be gay jäi soimaan päähän useammaksi päiväksi. Muun muassa PMMP-yhtyeen säveltäjänä tunnetun Jori Sjöörosin kädenjälki nuottiviivastolla on tunnistettava ja samalla virkistävä tuulahdus teatterimaailmaan.
Casting on musikaalissa erityisen onnistunut. Nimiroolin näyttelee viime vuonna teatteritaiteen maisteriksi valmistunut Olli Rahkonen, joka sopii Laaksosen nahkasaappaisiin täydellisesti. Karismaattinen näyttelijä onnistuu kantamaan musikaalin vähäeleisin, mutta varmoin ottein ja huumoria unohtamatta. Ensimmäisen kerran musikaali tuntuu kuitenkin pääsevän siivilleen siinä vaiheessa, kun Kaupunginteatterin luottomies, rakastettu musikaalinäyttelijä Mika Kujala päästää äänensä valloilleen siinä kaapissa, johon hänen näyttelemänsä sodan ajan upseeri ja perheen isä on jäänyt jumiin. Laulutaidoillaan ja mahtavalla tragikomiikalla vakuuttaa myös Anna Victoria Eriksson, joka näyttelee Toukon siskoa Kaijaa, joka on rakastunut veljensä elämänkumppaniin.
Esitys on lavastettu yllättävän pelkistetysti musikaaligenreen nähden, mutta esityksen edetessä pelkistetty näyttämö perustelee paikkansa, sillä huomion keskipisteeksi halutaan Tom of Finlandin kuvat, joita esitellään kosolti ja tietysti näyttämöllä olevat ihmiset.
Tarinassa tuodaan esiin se, kuinka vapaata ja iloista homojen elämä oli sota-ajan Helsingissä, kun kaikki elivät kuin viimeistä päivää. Tilanne muuttui päälaelleen sodan päätyttyä. Homoja vainottiin ja väkivaltakin nostetaan tarinassa esiin, mutta pääosin musikaali on juuri niin rohkea, elämänjanoinen, naurava ja häpeilemätön kuin Tom of Finlandin piirroksetkin.
Musikaali on sen verran ronski, ettei se ehkä kovin nuorille katsojille sovellu, mutta sen sijaan se sopii myös suomen kieltä taitamattomille, sillä vuorosanat on tekstitetty englanniksi.
Janica Vilen
