Kesä oli penkkiurheilijalle urheilujuhlaa. Toukokuussa meitä valmisteltiin jääkiekon MM-kilpailuiden kautta kesäkuussa alkaneisiin jalkapallon EM-kisoihin. Ja elokuussa lähes jokaiselle television katsojalle tuli Rio de Janeiro tutuksi. Olympialaiset kruunasivat urheiluntäyteisen kesän.
Suomalaisten kannalta kisat olivat jonkinlaisia pettymyksiä. Jääkiekossa hävisimme toki vain yhden ottelun, finaalin. Jalkapallossa emme edes päässeet kisoihin asti. Ja olympialaisissa mitalisaldo jäi historiallisen laihaksi. Iltapäivälehtien otsikot, kolumnit ja analyysit ovat omalta osaltaan kertoneet, mikä meni vikaan ja mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Jääkiekon kohdalla ihmeteltiin viimeisen ottelun romahdusta. Jalkapallossa Suomea vertailtiin mm. Islantiin, joka menestyy karuista olosuhteistaan ja pienestä väkiluvustaan huolimatta kansainvälisillä kentillä. Ja ne olympialaiset. Mitaleita ei tullut tosiaan kuin yksi ja olimme ylivoimaisesti heikoiten menestynyt Pohjoismaa.
Toisaalta törmäsin hauskaan twiittiin, jossa todettiin: ”jengi itkee, että suomalaiset olivat olympialaisissa huonoja. Ei ne olleet huonoja. Ne ovat maan parhaat, huippuunsa viritetyt urheilijat. Muut olivat vaan parempia.” Niinpä, kyse on näissä kaikissa kisoissa ja lajeissa Suomen parhaista urheilijoista. Kyse on perspektiivistä. Miten me katsomme tätä maailmaa? Myös urheilumaailmaa.
Minulle ei jäänyt ensisijassa olympialaisista mieleen Usain Boltin mestaruudet, vaan toisenlainen tapahtuma. Hetki, jossa 5000 metrin juoksijat osoittivat todellista voittamista. Tuossa kilpailussa kaksi juoksijaa kompastui toisiinsa ja he kaatuivat. Sykähdyttävintä oli se, että kumpikin auttoi toistaan jatkamaan kilpailua, vaikka mahdollisuudet voittoon tai edes jatkoonpääsyyn olivat jo menneet. Kilpasisko totesi toiselle: ”Nouse ylös, juostaan yhdessä maaliin asti”.
He eivät ehkä voittaneet omaa eräänsä, mutta osoittivat suurta urheiluhenkeä. Kyse on perspektiivistä. Onko urheilussa kuitenkaan kyse lopulta vain ja ainoastaan voittamisesta? Väitän, että niin urheilussa kuin elämässä hyvinvointi ja onnellisuus syntyvät muualta kuin voittamisesta.
Onkin sanottu, että olosuhteita enemmän onnellisuuteemme vaikuttaa perspektiivi, josta käsin katsomme kaikkea. Perspektiivi sanana tulee latinankielestä ja tarkoittaa ”nähdä läpi”. Näemmekö olosuhteidemme läpi vai jäämmekö tuijottamaan vallitsevaa tilannetta? Syksy tuo toisenlaiset olosuhteet ympärillemme, mutta ehkä kyse ei olekaan olosuhteista. Perspektiivistä riippuen asiat näyttävät erilaisilta.
Remo Ronkainen, seurakuntapastori
Katariinanseurakunta
