MYNÄMÄKI. Ensimmäisessä yhteisötaiteen triennaalissa mukana olleen Sandrina Lindgrenin ja Ishmael Falken Yöväenteatterin Varjohallitus-esitys valtasi Mynämäen keskustan kadut 27. ja 29. huhtikuuta.
Varjohallitus toi esiin paitsi mynämäkeläisten evakoiden tarinoita myös peilasi niitä tämän päivän polttaviin aiheisiin, kuten turvapaikanhakijoihin ja heidän tulonsa synnyttämään niin kutsuttuun pakolaiskriisiin.
– Vaikka 70 vuoden takaista Karjalan evakkojen tuloa ja tämän päivän turvapaikanhakijoiden tilannetta ei voi rinnastaa, samankaltaisuuksiakin kuitenkin löytyy. Eihän Varsinais-Suomeen oikein haluttu karjalaisiakaan, koska heidän tapojaan ja puhettaan vieraksuttiin, Falke sanoo.
Vaikka Falke ja Lindgren eivät kumpikaan ole pakolaisia, maahanmuuttajina heille otteet Suomen historiasta ovat näyttäytyneet mielenkiintoisina uusina asioina oppia.
– Varjohallitus-yhteisötaideteosta meidän kanssamme tehneet Mynämäen Karjalaseuran jäsenet kiittivät mahdollisuudesta osallistua esityksen suunnitteluun ja valmisteluun. Siitäkin huolimatta, että evakkomatka ja kotiseudun taakse jättäminen on rankkana muistona mielessä, he jakoivat tarinansa mielihyvin, Falke kertoo.
– Samoin haluan osoittaa kiitokseni heille, koska esityksen pohjatyö tapaamisineen ja haastatteluineen oli oiva oppimatka minulle ja Sandrinalle merkittävään osaan Suomen historiaa, kiittelee Falke.
Gaykätkö-koordinaatit julkaistu
Niin ikään Saaren kartanossa työskentelevien yhteisötaiteilijoiden Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin Gaykätkö-teoksen 17 kätkökoordinaattia julkaistiin 28. huhtikuuta VASTAAN+OTTO 1. yhteisötaiteen triennaalin sekä Saaren kartanon nettisivuilla. Geokätköilystä ideansa lainaavat gaykätköt ovat etsittävissä vielä 5. kesäkuuta asti.
Eri puolilla Turun seutua sijaitsevat kätköpaikat edustavat sateenkaariyhteisölle merkityksellisiä tapahtumia, kokemuksia ja kohteita.
Yhteisötaiteen riemua
Yhteisötaiteen ja yksilötaiteen raja-aitoja rikkova, esimerkiksi Varsinais-Suomen Runoviikolta tuttu, turkulainen sanataiteilija Daniil Kozlov eli Susinukke Kosola toteaa taidesuuntausten eroavaisuuksien olevan kuin veteen piirretty viiva.
– Yksilötaide ja yhteisötaide eivät ole toisiaan poissulkevia käsitteitä. Minullakin on jatkuvasti toinen jalka yksilötaiteen ja toinen yhteisötaiteen puolella, Kozlov toteaa.
Kozlovta ihmetyttää hallituksen linjaukset tukea vain hyödyllistä taidetta.
– Kaikki taide on lähtökohtaisesti hyödyllistä, ns. hyvinvointitaidetta, jonka tarkoituksena on tuottaa iloa ja hyvää oloa tekijälleen ja kokijalleen, hän huomauttaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
Ragip Önsoyn kuvaamassa galleriassa tunnelmia Mynämäellä 28.4. vietetyistä Hôtel Triennial de Luxen vappujuhlista:
