HENKILÖKUVA. Järjestyksenvalvojana työskentelevä Varissuon liikekeskuksen kohde-esimies Marko Manninen on tuttu monille varissuolaisille. Hän on valvonut järjestystä Securitaksen puvussa liikekeskuksessa jo viisi vuotta. Järjestyksenvalvoja on se joka avaa liikekeskuksen ovet aamulla ja sulkee ne illalla. Eniten häntä työllistävät nuoriso, huoltotilaukset, ovien availut, näpistelijöiden kiinniotto, ensiaputapaukset, ihmisten auttaminen ja neuvonta sekä yleinen valvonta.
– Ihmiset kyselevät itsepalvelupesulan käytöstä, pyytävät apua liikkeiden etsimisessä, ja jotkut tulevat kertomaan murheitaankin, Manninen listaa.
Viiden vuoden aikana Securitaksen suurimpia saavutuksia Varissuon liikekeskuksessa on ollut kahden ihmishengen pelastaminen.
– En ole itse ollut työvuorossa, kun tilanteet ovat tulleet, mutta kollegat ovat saaneet ihmiset pelastettua puhallus–painallus-elvytyksellä, kertoo Manninen.
Ensiaputapauksia tulee vastaan kuukausittain – tai vielä useammin jos mukaan laskee humaltuneiden auttamisen poliisin hoiviin. Liikekeskuksessa ja sen liepeillä on neljä anniskeluravintolaa, mikä hieman lisää humalaisten määrää alueella.
Välillä myös sattuu ja tapahtuu.
– Kerran asiakas jäi vaingossa parkkihalliin lukkojen taakse, kun suljimme ovet. Piirivartija kävi päästämässä hänet ulos puolta tuntia myöhemmin. Järjestyksenvalvoja oli lukinnut parkkihallin, kun autoja ei enää ollut eikä ketään näkynyt. Asiakas oli tullut toista kautta sisään ja jäänyt lukittuun halliin, Manninen muistelee.
9000 ihmisestä 50 osataan nimetä
Viiden vuoden aikana Mannisen työnkuvassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia.
– Liikkeet ovat vähentyneet, mutta muuten täällä on todella samanoloista meidän näkökulmastamme, Manninen pohtii.
Hän itse asuu Turun toisella puolella eikä tunne Varissuota kovin hyvin liikekeskuksen ulkopuolelta. Liikekeskuksessa asioivien ja oleskelevien ihmisten myötä hän on kuitenkin saanut Varissuosta hyvän kuvan.
– Tämä on tietynlainen oma yhteisönsä, kun ollaan lähiökauppakeskus. Sekä asiakkaat että yrittäjät muodostavat tiiviin yhteenkuuluvan porukan. Yleensä sanotaan, että suomalaiset katselevat vain omia kengän kärkiään, mutta täällä minä taidan olla se juroin kaveri, hän naurahtaa.
Viiden vuoden aikana myös asiakkaiden kasvot ovat tulleet Manniselle tutuiksi.
– Naamatuttuja on hyvin paljon. Samat ihmiset täällä pyörivät joka päivä. Varissuon 9000 ihmisestä osaamme nimetä ehkä 50, jotka aiheuttavat häiriötä. Se on hyvin pieni osa, hän sanoo.
Yrittäjien kanssa järjestyksenvalvoja on tekemisissä lähinnä silloin, kun tapahtuu näpistyksiä.
– Niitä on jonkun verran. Autamme kiinniotoissa ja tapausten selvittämisessä. Meillä on kameravalvonta apuna. Tarvittaessa voidaan tarkistaa asioita nauhalta, mutta se ei ole välttämättä edes viikottaista, hän laskeskelee.
Nuoriso työllistää päivittäin
Mannisen mukaan Varissuon liikekeskuksessa pyörii ihan samanlaista nuorisoa kuin muuallakin.
– Tämä on Varissuon olohuone. Ostoskeskuksessa pyörivät nuoret ovat pääsääntöisesti 14–22-vuotiaita. Tämä on sellainen paikka, johon he voivat kaikki tulla yhdessä. Parikymppiset eivät enää pääse nuorisotalolle ja alaikäiset eivät taas pääse baariin, joten täällä he pystyvät kokoontumaan koko porukalla, Manninen selittää.
Vaikka nuoriso vain oleskelisi tekemättä mitään väärää, ison porukan läsnäolo aiheuttaa joskus muissa ostoskeskuksen käyttäjissä hämmennystä ja jopa pelkoa melutason nousun vuoksi.
– Häiritsevyys on aina subjektiivinen kokemus. Joitain häiritsee jo ihan se, että nuoret ovat täällä. Oleskeluoikeus on jokaisella, ja tänne on viime kesänä jopa lisätty kalusteita, jotta ihmiset voisivat viettää täällä aikaa. Emme me siihen puutu, että täällä ollaan isolla porukalla, Manninen sanoo.
Toisaalta häiriötäkin syntyy silloin tällöin.
– Joskus joukossa tyhmyys tiivistyy ja me olemme ne, jotka puuttuvat asiaan. Puutumme päivittäin johonkin tekemiseen, mutta yleensä se tarkoittaa esimerkiksi väärällä paikalla tupakoimista. Joskus he myös nahistelevat keskenään, mikä häiritsee ja asettaa vaaraan myös sivulliset, lisää Manninen.
Nuorison suhteen Manninen tekee paljon ennaltaehkäisevää yhteistyötä aluepoliisin kanssa.
– Pyrimme auttamaan alaikäisiä nuoria, jotta suunta saataisiin muutettua jo ennen kuin nuori kasvaa gangsteriksi, hän muotoilee.
Ylipäänsä Manninen suhtautuu nuoriin aivan kuten muihinkin asiakkaisiin.
– Persoonia he ovat siinä missä aikuisetkin. Joidenkin kanssa tulee helpommin ja joidenkin kanssa huonommin toimeen, hän pohtii.
Nuorten kanssa työskennellessä auktoriteetti rakentuu Mannisen mukaan itsevarmuudesta ja molemminpuolisesta kunnioituksesta.
– Jos järjestyksenvalvoja katsoo nuorisoa nenänvartta pitkin ja pullistelee turhaan, niin sillä saa nopeasti vihat niskoilleen. Yleensä he kunnioittavat järjestyksenvalvojaa, kun järjestyksenvalvoja kunnioittaa heitä, Manninen tiivistää.
Parasta ihmisten kohtaaminen
Mannisen tie järjestyksenvalvojaksi oli varsin perinteinen.
– Ajattelin tulla pariksi vuodeksi töihin ja hakea sitten poliisikouluun. Tämä työ vei kuitenkin mukanaan. Samalla pääsin näkemään poliisin työtä lähempää ja siitä karisi ylimääräinen glamour, joten en lopulta koskaan hakenut poliisikouluun.
Parhaita puolia järjestyksenvalvojan työssä on Mannisen mielestä vuorovaikutus ihmisten kanssa.
– Se, että pääsee auttamaan ihmisiä. Parhaimmillaan järjestyksenvalvoja voi pelastaa henkiä, hän sanoo.
Hänestä onkin vuosien saatossa kehittynyt hyvä ihmistuntija.
– Tietynlainen pelisilmä on kehittynyt. Lisäksi siitä on apua, että muistaa kasvoja, hän toteaa.
Janica Vilen
