Ikäihmisten perhehoito tapahtuu turvallisessa kotiympäristössä

SAS-koordinaattori Anne Ahonen (vas.) Raisiosta ja perhehoidon koordinaattori Kirsi Ollonqvist Kaarinasta hakevat varsinaissuomalaisia perhehoitajia ja -koteja. Kuva: Ragip Önsoy.

Varsinais-Suomen alueella haetaan soveltuvia perhehoitokoteja. Perhehoitajavalmennukset alkavat Kaarinassa 5.3.

SENIORIT. Raision Hulvelan palvelukeskuksessa 11.2. vieraillut perhehoidon koordinaattori Kirsi Ollonqvist esitteli yhdessä SAS-koordinaattori Anne Ahosen kanssa ikäihmisten perhehoitoa.

Perhehoidolla tarkoitetaan ikäihmisen hoivan ja asumisen järjestämistä perhehoitajavalmennuksesta hyväksyvän arvion saaneen henkilön kotona.

– Keskeisimpänä perhehoitajan tehtävänä on tukea ikäihmistä hänen omien voimavarojensa hyödyntämisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, Ollonqvist tiivistää.

Toimintaa koordinoidaan vuonna 2012 käynnistetyssä Varsinais-Suomen ikäihmisten ja kehitysvammaisten perhehoitoyksikössä, jonka isäntäkuntana toimii Kaarina.

Isäntäkunnan yhteistyökuntia vuonna 2016 ovat Kemiönsaari, Koski Tl, Laitila, Lieto, Marttila, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Parainen, Pyhäranta, Pöytyä, Raisio, Rusko, Salo, Sauvo, Somero, Taivassalo, Turku, Uusikaupunki ja Vehmaa.

Yksityiskodin lämpöä ja hoivaa

Perhekoti, joka voi sijaita missä tahansa Varsinais-Suomen kunnassa, on kunnan viranhaltijan hyväksymä yksityiskoti.

– Yksityiskoti voi olla omakoti-, kerrostalo- tai rivitaloasunto, jossa on oltava riittävästi tilaa kaikille perheenjäsenille. Hoidettavalla pitää olla oma huone, Ollonqvist sanoo.
– Perhehoidossa oleva henkilö on tasa-arvoisessa asemassa perheen muiden jäsenten kanssa ja hänellä tarjotaan yksityisyyttä. Sopeutumisprosessi voi viedä pidemmänkin ajan – jopa vuoden, kunnes perheside muodostuu hoitajan ja hoidettavan välille, Ollonqvist lisää.

Ollonqvistin mukaan perhehoito voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista asumista perhehoitajan kodissa – tärkeintä on, että perhehoitaja pystyy sitoutumaan tehtävään.

– Perhehoitajaksi sopii parisuhteessa elävä tai yksinasuva aikuinen henkilö, jonka perhesuhteet ja terveydentila ovat hyvät ja talous vakaa. Perhehoitajuus on elämäntapa, ei pelkkä työ, koska siinä ollaan koko ajan läsnä.
– Omaishoitaja ja perhehoitaja ovat eri asioita, joten perhehoitajana ei voi toimia lähisukulaiselleen.

Asiakasmaksun perhehoidosta perii kotikunta. Perhehoitaja tarjoaa normaaliin elämiseen liittyvät asiat. Ikäihminen maksaa perhehoidosta pitkäaikaisen laitoshoidon maksun eli 85% tuloistaan. Hän maksaa ensin itse terveydenhuoltoon liittyvät menot, mutta ne hyvitetään jälkikäteen asiakasmaksusta.

Haussa perhehoitajia Turun seudulla

Perhekoteja on toistaiseksi vain Marttilassa, Pöytyällä, Salossa ja Uudessakaupungissa.

Perhehoito on todettu hyväksi vaihtoehdoksi niille vanhuksille, jotka eivät enää selviydy itsenäisesti kotona, mutta jotka eivät myöskään tarvitse ympärivuorokautista palveluasumista.

– Perhehoitoon tulevalla ikäihmisellä ei voi olla säännöllistä avun tarvetta öiseen aikaan, koska perhehoitajan pitää kyetä lepäämään, Ollonqvist toteaa.

Selvitä, arvioi, sijoita (SAS) -koordinaattori Anne Ahonen kertoo, että SAS-työryhmä suosittelee palvelutarpeen arvioinnilla palveluiden piiriin otettavat henkilöt, kun kotihoidon palvelut ja muu asumisen tuki eivät enää riitä turvaamaan kotona asumista.

– Useimmiten ei ole kysymys pelkästään pärjäämisestä, vaan yksinäiset ikäihmiset kokevat turvattomuutta kodeissaan. Sitten taas esimerkiksi salolaiseen perhekotiin sijoitetut raisiolaiset vanhukset ovat olleet muistisairaita. Sijoitukset tehdään aina räätälöidysti niin, että perhehoitajan valmiudet ja hoidettavan tarpeet kohtaavat.
– Hoitotyötaustaa perhehoitajalla ei siis välttämättä tarvitse olla.

Toimeksiantosopimuksessa perhehoitaja ja kunta sopivat hoitosuhteeseen liittyvistä asioista jokaisen perhehoitoon tulevan henkilön osalta erikseen. Samalla sovitaan hoitosuhteen pituudesta, hoitopalkkiosta sekä kulu- ja käynnistämiskorvauksen määrästä.

Katariina Mäkinen-Önsoy