Turkulaiselle Saara-Sofia Sirénille tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat aina olleet sydäntä lähellä.
JÄRJESTÖT.
Maanantaina 15. marraskuuta Naisjärjestöjen Keskusliiton vuosikokouksessa selviää, kuka astuu seuraavaksi Eva Biaudetin kenkiin puheenjohtajan paikalle. Ehdokkaina ovat kuopiolainen Elsi Katainen ja turkulainen Saara-Sofia Sirén, joka on saanut laajaa kannatusta jäsenjärjestöiltä. Häntä ehdottaa tehtävään NJKL:n perustajajäsen Suomen Voimisteluliitto sekä Finlands svenska marthaförbund, Marttaliitto, Kokoomuksen Naisten liitto, Syömishäiriöliitto – Syli ja Plan International Suomi.
Sirén työskentelee kansanedustajana, mutta hänellä on hyvin laaja tausta järjestötoiminnasta ajalta ennen politiikkaa. Siksi ehdokkaaksi asettuminen tuntui luontevalta askeleelta. Tasa-arvosta ja tyttöjen ja naisten oikeuksista on myös tullut jatkuvasti vahvempi osa Sirénin työtä politiikassa.
– Asetun ehdolle tähän nimenomaan pitkän linjan aktiivisena järjestötoimijana. On todella mukava tilanne olla puheenjohtajaehdokkaana, kun taustalla on jo lähtövaiheessa useita jäsenliittoja tukemassa, hän kertoo.
– Arvostamme Saara-Sofian monipuolista taustaa sekä yhteistyökykyä. Hän on osoittanut olevansa väsymätön tasa-arvon puolustaja. Olemme ylpeitä voidessamme esittää Saara-Sofiaa NJKL:n johtoon, Voimisteluliiton puheenjohtaja Kaisa Vikkula kertoo.
Naisjärjestöjen Keskusliitto on vuonna 1911 perustettu sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi.
Sen tavoitteena on naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Jos Sirén valitaan puheenjohtajaksi, hän haluaa jatkaa NJKL:n tekemää vaikuttavaa työtä.
– On hyvä tunnistaa, että Suomessa tasa-arvoa on edistetty kaikkein vaikuttavammin laajapohjaisella eri raja-aidat ylittävällä yhteistyöllä. Haluaisin tiivistää tätä yhteistyötä entisestään jäsenjärjestöjen kanssa, Sirén sanoo.
Hänen mukaansa Suomen haasteita tasa-arvon suhteen ovat perhevapaauudistus ja vanhemmuuden kustannusten jakautuminen epätasaisesti.
– Suomelle keskeisin häpeäpilkku tasa-arvon mallimaana on, että meillä on niin paljon naisiin kohdistuvaa lähisuhde- ja perheväkivaltaa. Se on todella iso huoli, jota ei ole kyetty ratkaisemaan.
Vielä maailmassa ei ole Sirénin mukaan paikkaa, jossa tasa-arvo olisi valmis. Oikeastaan tasa-arvon eteen tehtävä työ vaatii juuri nyt huomiota, sillä globaalilla mittakaavalla tasa-arvo uhkaa ottaa takapakkia.
– Koronakriisin myötä tasa-arvokehitys on hidastunut. Huolestuttavia esimerkkejä on eri puolilta maailmaa. Tasa-arvotyö on ajankohtaisempaa ja tärkeämpää kuin pitkään aikaan.
Sirénin mukaan Suomessa ei voidakaan tuudittautua siihen, että maassamme on upeita tasa-arvosaavutuksia 100 vuoden takaa. Tilanne voi kääntyä huonompaan myös täällä.
– Ympärillä on ilmiöitä ja tapahtumia, jotka osoittavat, että kehitys voi mennä todella pahasti väärään suuntaan. Esimerkiksi poliittinen liikehdintä, joka pyrkii heikentämään jo saavutettua tasa-arvon tilaa, on kansainvälistä eikä katso valtioiden rajoja. Se näkyy hyvin esimerkiksi Puolassa. Siksi on valtavan tärkeää jatkaa tasa-arvon eteen tehtävää työtä.
Liisa Kallio