Valokeilassa päätoiminen murhamies

Haapojaa viedään: Raision Teatterin Haapoja-tulkinnassa vanginvartijoita näyttelevät Esko Hörkkö (vas.) ja Lauri Rämö sekä keskellä Haapojana Timo Salo. Kuva: Jaakko Ruokonen.

Raision Teatteri: Haapoja

Käsikirjoitus: Jussi Kylätasku

Ohjaus: Toni Enholm

Musiikki ja äänet: Janne Hanhisuanto

Lavastus: Esko Hörkkö, Vesa Nummela ja Toni Enholm

Puvustus: Marika Nummela ja Marika Hanhisuanto

Valot: Pekka Heikkilä

Näyttelijät: Timo Salo, Petra Lehtonen, Lauri Rämö, Esko Hörkkö, Tiina Uusitupa ja Kalle.

TEATTERIARVIO. Maamme rikoshistorian erään tunnetuimman ryöstömurhaajan, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevan, Matti Haapojan (1845–1895) viimeiset hetket Turun Kakolan vankilasellissä tuodaan Raision Teatterin lavalle nimellä Vankitrilogia osa I: Haapoja.

Timo Salon tulkinta Matti Heikinpoika Haapojasta on puhutteleva ja vakuuttava kaikessa vähäsanaisuudessaan. Vakuuttamis- ja manipulointitaidot ovatkin yleisesti psykopaatteihin liitettyjä ominaisuuksia. Haapoja oli psykopaatti, josta hänen kylmän tunteettomat tekonsa kaikessa karmeudessaan kielivät.

Haapojan ilmeettömyyttä ja rauhallisuutta tasapainottaa Petra Lehtosen esittämä suomenruotsalainen aatelisnainen Mathilda Wrede (1864–1928). Kapinallisena ja suorasanaisena Wredenä Lehtonen tekee epäilemättä lähtemättömän vaikutuksen niin Haapojaan kuin yleisöönkin.

Vankilan henkilökunnan kantaessa huolta Wreden turvallisuudesta Haapojan sellissä, nainen toteaa tyynesti, että jumala, jonka asioilla hän kulkee, pitää hänestä kyllä huolen. Lehtosen tulkinta Wredestä osuu nappiin: ulkopuolisesti tarkasteltuna vahvalta vaikuttava nainen, jolle kehkeytyy jonkin sortin riippuvuus Haapojaa kohtaan.

Näytelmä on monitasoinen kuvaus ihmisestä, jonka inhimillisyydestä kiistellään, ja joka muistelee Siperian työleirin aikoja kaipauksella. Kun työleiriltä jo kertaalleen karanneen ja Kakolaan sijoitetun Haapojan anomuksiin ei vastata, hän koettaa riistää itseltään hengen – useampaan kertaan.

Pelkistetyssä lavastuksessa katsojan huomio kiinnittyy Haapojan luurankoon, jolle on kirjoitettu oma roolinsa näytelmässä, sekä tiuhasti käyvään, paukahtelevaan sellinoveen. Siirtymisiä rytmittävät taustalla soivat pohjalaiset kansanlaulut Marika Hanhisuannon esittämänä.

Katariina Mäkinen-Önsoy