Perseidien valonäytös yötaivaalla rauhoitti mielen

Perseidit aiheuttaa pyrstötähti nimeltä Swift-Tuttle. Se kiertää Auringon kerran 133 vuodessa. Kuva: Mikko Peussa

KOLUMNI.

Viikolla 32 useat eri tiedotusvälineet kertoivat perseidien tähdenlentoparvesta, joka näkyisi parhaimmin torstain ja perjantain välisenä yönä 12.–13. elokuuta. Ursan tähtitieteellisen yhdistyksen mukaan juuri perseidien tähdenlento- eli meteoriparvi on usein yksi vuoden näyttävimmistä ja samalla ainoa, joka näkyy lämpimään vuodenaikaan. Lukiessani tästä tiesin, että esitystä ei voi jättää välistä.

Keksin nopeasti täydellisen havaintopaikan: isäni ja hänen avopuolisonsa kodin Vehmaalla. Siellä ei tarvitsisi huolehtia valosaasteesta, terassi tarjoaa hyvän paikan tähdenlentojen bongaamiseen ja talo sijaitsee vielä aukealla paikalla. Mikä parasta, he suostuivat ottamaan minut vastaan ja sain vielä kyttäysseuraa yölle.

Isäni avopuoliso asetti meille mukavat makuupaikat terassille, johon asetuimme kello 23. Ei mennyt kuin seitsemän minuuttia, kun ensimmäinen, uskomattoman kirkas tähdenlento syöksyi länsitaivaan halki. Se oli hetkessä jo ohi, mutta lupaili erityisen hyvää bongausiltaa meille. En ollut katsellut juurikaan kuvia perseideistä, joten olin aivan ällikällä lyöty: aiemmin näkemäni tähdenlennot olivat olleet hyvin pieniä ja ohuita, mutta tämä kokemus oli aivan eri tasolla.

Kello 23.20 näimme myös erittäin hienon yksilön, joka oli järjestyksessään neljäs tähdenlento. Se oli punertava ja jätti jälkeensä vanan. Kahden ja puolen tunnin aikana, jotka vietimme terassilla, näimme yhteensä 35 tähdenlentoa. Suurin osa niistä oli hyvin havaittavissa mutta ohuita, kun taas muutama yksilö oli erityisen kirkkaita, isoja ja mieleenpainuvia. Vaikka näytös oli ollut upea, jouduimme puoli kahden aikaan yöllä vetäytymään sisälle viileyden ja väsymyksen takia. Viimeinen näkemämme tähdenlento oli yksi kirkkaimmista.

Siinä on jotakin hyvin rauhoittavaa, kun asettuu makuulle tähtitaivaan alle hyvässä seurassa keskellä yötä. Kiire, hälinä ja ärsykkeet ovat poissa, mieli kirkastuu ja on juuri siinä hetkessä kiinni. Samaan aikaan keskustelu kulkee kuin itsestään puolelta toiselle, muistellaan menneitä ja mietitään tulevaa. Kun aihe vaihtuu, edellisestä päästää irti helposti eikä jää vatvomaan sitä sen enempää. Kirsikkana kakun päällä on taivaankannen halki kulkevat tähdenlennot, jotka kruunaavat kokemuksen.

Sinä yönä mennessäni nukkumaan mietin, että ensi syksynä haluan kokea saman uudestaan.

Liisa Kallio