Säännölliset käynnit tai soitot ovat vanhukselle virkistäviä tuulahduksia. Tukiystävien avulla vanhuksen ulkoilu- ja asiointimahdollisuudet voivat lisääntyä merkittävästi.
Turun Seudun Vanhustuki ry esittelee toimintaansa Raision Kirjastotalossa tiistaina 9.2. kello 14–16.30.
SENIORIT. Turun Seudun Vanhustuki ry kouluttaa tuki- ja puhelinystäviä yksin asuville yli 70-vuotiaille vanhuksille. Tukiystävätoiminta on ammatillisesti koordinoitua vapaaehtoistoimintaa. Yhdistys tarjoaa vapaaehtoiselle koulutusta, vertaistukea ja virkistäytymistä. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja se on molemmille osapuolille maksutonta.
Raisiolainen Eero Kostia, 80, on puhelinystävänä samanikäiselle, yksin asuvalle turkulaiselle. Nummenpakkalainen Jukka Juvonen, 60, toimii henkilökohtaisena tukiystävänä 79-vuotiaalle itäturkulaiselle. Länsi-Turussa asuvan Sami Blombergin, 31, tuettava taas on 82-vuotias niin ikään länsiturkulainen henkilö. Heidän kolmen tuettavat ovat sattumoisin kaikki miehiä. Tukiystävätoiminnassa on myös eri sukupuolta olevia tukipareja.
– Tuettavan kanssa on muodostunut jo lyhyessä ajassa todellinen ystäväsuhde. Ystäväksi me toisiamme kutsumme. Arjen iloissa ja suruissa tuki-sana jää aika pian pois käytöstä, miehet kertovat.
Molemminpuolinen ilo
Blomberg on ollut toiminnassa mukana vuoden 2015 huhtikuusta, Juvonen kesästä 2015 ja Kostia marraskuusta 2015 alkaen.
Kahvittelusta ystävän kanssa on tullut hyvin tuttua Blombergille ja Juvoselle, Kostia sen sijaan juttelee tuettavalleen puhelimitse joka viikko.
– Soittoaika on puolisen tuntia per viikko. Samanikäisinä miehinä meillä on paljon muistoja menneiden vuosien tapahtumista, joihin puhelumme yleensä keskittyvät. Puheluista tulee aina hyvälle mielelle – kumpikin, hymyilee eläkkeellä oleva Kostia.
Työssäkäyvien Blombergin ja Juvosen mukaan tapaamisia on muutaman kerran kuukaudessa. Tuettavan kunnon mukaan ne voivat olla hänen luonaan tai lyhyiden kävely- tai taksimatkojen päässä.
– Sovitaan tuettavan kanssa yhdessä sopivat ajat. Kohtaamiset ajoittuvat yleensä arki-iltoihin ja viikonloppuihin, Blomberg toteaa.
– Käymme yhdessä kävelyillä, sillä tuettavani ei pääse liikkumaan itsekseen. Tarkoituksena on maiseman vaihtaminen edes hetkellisesti sekä mielen tasolla että ihan konkreettisestikin, Juvonen sanoo.
Säännöllistä ja turvallista
Turun Seudun Vanhustuen Tukiystävätoiminnan päällikön Nina Karunevan mukaan toiminnalla ennen kaikkea lievitetään vanhusten yksinäisyyttä. Säännölliset käynnit tai soitot ovat vanhukselle virkistäviä tuulahduksia. Tukiystävien avulla vanhuksen ulkoilu- ja asiointimahdollisuudet voivat lisääntyä merkittävästi.
– Vanhukset kokevat vapaaehtoisen ennen kaikkea ystävänä, joka välittää. He kertovat, kuinka vapaaehtoisten käynnit tai soitot saavan mielen hyväksi. Samaa palautetta kuulemme myös vapaaehtoisilta sekä vanhusten läheisiltä.
Usein vanhus tekee ystäväpyynnön itse, mutta myös läheiset ja kotihoito ottavat yhteyttä Tukiystävätoimintaan. Ohjaaja kartoittaa vanhuksen toiveita toiminnasta ja ystävästä kotikäynnillä. Sen jälkeen hän etsii vapaaehtoisista mahdollisimman sopivan ystävän vanhukselle.
– Ystäväsuhteet jatkuvat niin kauan kuin se on molemmille osapuolille mielekästä. Se riippuu niin tukiystävästä kuin tuettavastakin. Pisin ystäväsuhde on nyt kestänyt 10 vuotta, Karuneva kertoo esimerkkinä.
Tukiystäväkurssit käynnissä
Vuoden 2015 aikana vapaaehtoisen tuki- tai puhelinystävän sai Tukiystävätoiminnan kautta lähes 100 vanhusta. Vapaaehtoisia on suunnilleen saman verran. He ovat eri elämäntilanteessa olevia 20–86-vuotiaita naisia ja miehiä Turusta sekä lähikunnista.
Noin 50 prosenttia vanhuksista, joilla on yhdistyksen kautta tuki- tai puhelinystävä, on yli 85-vuotiaita.
– Vapaaehtoiset eivät tee sairaanhoidollisia tai kotihoitoon liittyviä töitä, vaan he ovat vierellä kulkijoita, kuuntelijoita, arjen tukijoita ja korkeintaan auttavat esimerkiksi kauppa-asioinnissa, Karuneva jatkaa.
Kursseille ja muihin vapaaehtoistoiminnan tehtäviin voi ilmoittautua pitkin vuotta. Ystävän peruskursseja järjestetään kerran kuussa, ja jos kurssipäivä ei sovi vapaaehtoiseksi haluavalle, on mahdollisuus henkilökohtaiseen perehdytykseen.
Katariina Mäkinen-Önsoy
