Pirjo Siivonen on ehtinyt tehdä kaikenlaista Eläkeliiton Sauvo-Karuna -yhdistyksen puheenjohtajuudesta vapaaehtoistyöhön. Kirkkaimmin hänestä paistaa valmius muiden auttamiseen ja rakkaus kotiseutua kohtaan.
SAUVO. Sauvolaisen Pirjo Siivosen puhelin soi päivittäin useaan kertaan milloin mistäkin syystä. Se antaa osviittaa siitä, kuinka tunnettu persoona Siivonen on kotikunnassaan. Lauantaina 15. elokuuta Vuoden 2020 Hakkinen -tunnustuspalkinnon saanut Siivonen palkittiinkin nimenomaan ansiokkaasta työstä Sauvon ja sauvolaisten hyväksi.
Hänelle itselleen palkinto tuli totaalisena yllätyksenä, mutta Siivosen kertoessa taustojaan ilmenee, että hän on tehnyt kaikenlaista. Siivonen on muun muassa toiminut vuosien varrella Eläkeliiton Sauvo-Karuna -yhdistyksen puheenjohtajana ja matkajärjestäjänä ja tehnyt yhteistyötä seurakunnan sekä Sauvon kunnan kanssa. Lisäksi hän on suunnannut energiaansa vapaaehtoistyöhön ja toiminut sotainvalidin omaishoitajana.
– Olen rohkea, ja uskallan kysyä asioita. Minulla on myös sellainen luonne, että haluan auttaa muita niin paljon kuin pystyn. Ihmiset esimerkiksi tietävät, että minulle voi tuoda vaatteita, astioita ja huonekaluja, jotka toimitan eteenpäin niitä tarvitseville. Puhelin soi päivittäin, kun kysellään paljon asioista ja apua. Monessa olen ollut mukana, ja sitä kautta moni tuntee, Siivonen kertoo.
Urheilu lähellä sydäntä
Yksi parhaista esimerkeistä Siivosen auttamisen halusta on hänen yhteistyönsä paikallisen jalkapalloseuran kanssa. Hän on muun muassa auttanut portugalilaisia pelaajia uuteen alkuun Sauvossa. Välit kyseisten pelaajien kanssa muuttuivat läheisiksi, ja heille Siivonen oli tietynlainen äitihahmo. Yhteys on säilynyt, vaikka pelaajat ovat vaihtaneet seuraa tai muuttaneet takaisin kotimaahansa.
– Autoin heitä sopeutumaan tänne, kun sitä pyydettiin. He arvostavat ikäihmisiä suuresti ja ovat auttaneet myös minua. Viestittelemme edelleen usein, ja neuvon aina tarvittaessa. Muutenkin kaikki pelaajat edustusjoukkueessa ja junioreissa ovat ihania, sillä he juttelevat paljon ja tervehtivät esimerkiksi kaupassa.
Siivonen kertoo urheilun olevan hänelle niin sanotusti omaa aikaa. Televisiosta hän katsoi viime viikolla Paavo Nurmi Gamesin sekä Kalevan kisat. Viikonloppuisin hänet löytää todennäköisesti jalkapallo-ottelusta.
– Urheilu on minulle tärkeää. Yleensä lauantai- ja sunnuntaiaamuina olen katsomassa jalkapalloa Peimari-Areenalla. Lapset myös usein kutsuvat minut katsomaan pelejään, ja se on ihanaa. Suosikkilajini ovat jalkapallo, yleisurheilu ja lentopallo.
Ihmisläheinen Sauvo
Muiden auttamisen lisäksi Siivosen puheista kuulee hänen rakkautensa kotiseutuaan kohtaan. 80-luvun lopulla Sauvon Karunaan muuttanut ja sieltä keskustaan päätynyt Siivonen kehuu kotikuntaansa vuolaasti.
– Sauvossa ei ole turhaa byrokratiaa, vaan kenelle tahansa kunnan työntekijälle voi soittaa suoraan. Aina kaikki on järjestynyt. Sanoisin, että Sauvo on ihmisläheinen kunta.
Siivosen mukaan Sauvossa on otettu erityisen hyvin huomioon asukkaat, sillä ilman heitä ei olisi kuntaakaan.
– Tietenkin resurssit ovat rajalliset ja niiden mukaan tehdään, mutta kunnan työntekijät yrittävät tehdä Sauvosta toimivan ja hyvän. Toivon, että Sauvoon muuttaisi lisää asukkaita, niin nuoria kuin vanhoja, sillä täältä on lyhyt matka Turkuun ja Saloon. Turusta pääsee sitten jo maailmalle junalla ja lentokoneella.
Liisa Kallio