Turussa syntynyt ja kasvanut Erika Adamsson rakastaa tarkkailla ja havaita. Ne ovatkin taidemaalarin tärkeimpiä työkaluja siveltimen ja rätin lisäksi. Hän on maalannut paljon paitsi ihmisiä myös maisemia ja tiloja – erityisesti turkulaisia sellaisia.
KUVATAIDE. Taiteilija Erika Adamssonin (s.1973) työhuoneella Turun Ispoisissa on kesken useampi teos. Osa on tulossa ensi kesän näyttelyihin, yksi on Turun entisen kaupunginjohtajan Aleksi Randellin muotokuva. Virallisen muotokuvan hän luovutti helmikuun lopulla, mutta Randellille itselleen tehtävä toisinto on vielä viimeistelyä vaille valmis.
– Yleensä muotokuvan tekemiseen menee noin vuosi. Otan paljon valokuvia ja työskentelen niiden kanssa istuntojen välillä. Sitten, kun malli tulee taas paikalle, voin verrata ja korjata. Käsitys on aivan eri, kun ollaan samassa tilassa. Lopulta malli tulee jo uniinkin, Adamsson kertoo työskentelystään.
Muotokuvissa häntä viehättää historia.
– Niiden raami on ollut tiukka ja sama jo vuosisatoja. Vaikka nykyään muotokuvia teetetään yhä vähemmän. Monet instituutiot pitävät niitä vanhanaikaisina.
Aleksi Randellista hän tiesi heti, että haluaa maalata tämän seisten, jotta kuvasta tulee dynaaminen.
Vanhuksia ja rikospaikkoja
Moni muistaa Erika Adamssonin hänen Kodinomainen-näyttelystään, joka oli esillä Joella Galleriassa vuonna 2010. Siinä hän kuvasi turkulaisia vanhainkoteja.
– Yritin jopa vähän vältellä kuvaamasta asukkaita, mutta päädyin maalaamaan yhteen teokseen jonkinlaisen suomalaisen vanhan miehen yleiskuvan. Moni otti minuun yhteyttä ja kysyi, voisiko Adidasmies olla hänen oma isänsä tai isoisänsä. Se hahmo osui naulan kantaan. Se koettiin tosi koskettavana ja se näyttely muutenkin oli minulle osoitus siitä, miten paljon taide voi vaikuttaa ja herättää keskustelua.
Toinen vastaavanlainen teemanäyttely liittyi rikospaikkoihin.
– Lapsena, kun kuulin jostain Turussa tapahtuneesta rikoksesta, se muutti aina käsitystäni kaupungista. Rikosten tapahtumapaikat muuttuivat jonkinlaiseksi pahan kuvaksi. Aloin miettiä, miten väreillä ja sommittelulla pystyy kertomaan, että tämä ei ole mikä tahansa rakennus. Miten pystyy maalaamaan pahaenteisyyttä…
Näyttelyyn valikoitui mukaan muun muassa Jokela, Herttoniemi ja Bodom. Herttoniemi-teoksessa taiteilijaa puhutteli rikospaikkakuvauksen sommittelu.
– Kuvissa on aina jumalaton määrä asfalttia ja sitten se kuvauskohde näkyy jossain kaukana ihan pienenä, hän muistelee.
Teoksessa näkyykin Adamssonille tyypillinen kontrasti. Samassa teoksessa on toisaalta suuria linjoja ja välitöntä tunnelmaa ja toisaalta jotain todella tarkkaan maalattua.
Opetusta ja omaa taidetta
Erika Adamsson valmistui Turun piirustuskoulusta vuonna 1996. Sen jälkeen hän on työskennellyt ammattitaiteilijana. Opinnot kuitenkin jatkuivat vielä Turun yliopistossa taidehistorian parissa ja 20 vuotta sitten hän alkoi opettaa maalausta Turun ammattikorkeakoulun Kuvataiteen koulutuksessa.
– Tällä hetkellä olen valtion vuosiapurahalla, joten olen opetustyöstä virkavapaalla. Normaalisti opetan kolme päivää viikossa ja kaksi päivää keskityn omiin projekteihin. Siinä pystyy antamaan opiskelijoillekin enemmän, kun välillä painii itsekin samojen ongelmien kanssa tässä telineen äärellä, hän kertoo.
Hänellä on takanaan jo pitkä ja arvostettu ura.
– Ehkä sitten kun täytän 50, voisin tehdä jotain koontia menneistä vuosista. Yleensä en kyllä tykkää palata vanhoihin teoksiin. Ne ovat tietyn ajan tuotoksia. Ja aina kun teen jotain uutta, ajattelen naiivisti, että nyt syntyy jotain mahtavaa ja sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Mutta niinhän se on pakkokin ajatella. Jokaisen teoksen pitää olla merkittävä sen sijaan, että ne vain kuvittaisivat tekeillä olevan näyttelyn teemaa, Adamsson pohtii.
Eniten hän on maalannut ihmisiä erilaisissa tiloissa.
– Ympäristö voi kertoa paljon olotilasta, persoonasta ja luonteesta. Teosteni ympäristössä on siksi usein paljon yksityiskohtia. Ihminen ei aina ole ollenkaan keskiössä. Vähän niin kuin valokuva, jossa tarkennus onkin jossain muussa kuin varsinaisessa kohteessa, hän selittää.
Jo lapsena hän tiesi haluavansa kuvataiteilijaksi. Aluksi hän kävi lasten ja nuorten kuvataidekoulussa. Ala-asteella hän sai vahvistusta ajatukselleen ja lukiossa urasuunnitelma oli jo selvä.
– Sain jäädä aina kuvaamataidon tuntien jälkeen takahuoneeseen tekemään omia projekteja. Tein Mikaelin kirkkoonkin sellaisen suuruudenhullun seimen ja illat istuin piirtämässä alastonmallia kansanopiston kursseilla.
Lukion jälkeen hän pääsi piirustuskouluun Ismo Kajanderin oppiin. Nyt hän on ylpeä siitä, että uskalsi tavoitella puhtaasti taiteilijan uraa sen sijaan, että olisi hakeutunut johonkin taidetta lähellä olevaan ammattiin.
– Piirustuskoulun aika oli myös tärkeää monella tavalla. Olin aina ollut se outo tyyppi, mutta siellä olin ensi kertaa omieni joukossa.
Materialisti
Erika Adamsson sanoo olevansa materialisti. Hän rakastaa maaleja, sitä miten värit soivat tai eivät soi paletilla ja lopulta maalauksessa. Hän on aina maalannut öljyväreillä, mutta heti uransa alkuvaiheessa hän alkoi kyseenalaista sitä, että öljyväreillä pitäisi aina maalata pellavakankaalle.
– 10 vuotta maalasin pleksille. Siinä sivellin liukuu, ja yhä enemmän käytän myös kämmensyrjää. Nyt olen alkanut maalata alumiinille. Se on kiehtova pohja, koska sen voi myös jättää välkehtimään maalin kanssa, jolloin maalaus elää erilaisissa valaistuksissa, hän kertoo.
Adamssonille rätti on yhtä tärkeä työväline kuin sivellin.
– Maalaajat usein lisäävät ja lisäävät, mutta minä myös herkästi pyyhin pois. Niin maalauksessa säilyy jokin tuoreus. Ja toki käytän rättiä myös maalaamiseen. Sillä saa ihan erilaista jälkeä kuin siveltimellä.
Turku aiheena ja inspiraationa
Turussa syntynyt ja kasvanut taiteilija on ehtinyt uransa aikana maalata paljon Turkua ja turkulaisia. Aiheiksi ovat valikoituneet muun muassa Impivaaran ja maauimalan uima-altaat sekä jokiranta. Yksi kuva on maalattu Eerikinkadusta, hänen lapsuudenkotinsa ikkunasta kahdeksannesta kerroksesta.
– Turkuahan on kuvattu satoja vuosia. Aurajoen rannastakin on tehty miljoonia kuvia. Siksi pitää pohtia, miten voi kuvata jotain niinkin tuttua tuoreella tavalla. Siinä pitää vain luottaa itseensä. Kuva kuitenkin suodattuu aina persoonan läpi, mikä tekee siitä uniikin.
Adamssonin May-teoksessa lumi on juuri sulanut ja ruoho Aurajoen rannalla on mädäntyneen vihreä. Värit ovat herkulliset ja lopputulos hyvin Adamssonin näköinen.
Adamssonin taidetta on myös hyvin nähtävillä Turussa, sillä kaupunki on ostanut teoksia kokoelmiinsa. Yksi koulumaailmaa kuvaava julkinen teos on Paattisten koululla. T-sairaalan teoksista taiteilija saa usein positiivista palautetta.
– Erityisesti urologian osastolta, johon olen tehnyt talon rakentamisvaiheita kuvaavia maalauksia koivuvaneerille.
Tällä hetkellä Adamssonin taidetta on myös Aboa Vetus & Ars Nova -museolla Turun taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä 22. maaliskuuta asti.
Janica Vilen
Lue myös:
Helmikuun kulttuurikasvot: Veera Vähämaa ja Jouni Teittinen sukkuloivat luovasti työn ja perhearjen välillä
Tammikuun kulttuurikasvot: Kirjailija Niina Repo ja teatterinjohtaja Mikko Kouki inspiroituvat Turusta
