Revontulet eivät ole vain Lapissa tapahtuva luonnonilmiö. Maskulainen Petri Mäkinen on kuvannut niitä kotipihassaan Lemussa kahden vuoden ajan. Hänen mukaansa revontulikuvaaja tarvitsee järjestelmäkameran lisäksi reilusti kärsivällisyyttä.
MASKU. Lemussa asuva yrittäjä Petri Mäkinen näki ensimmäiset revontulet vuonna 2015 Maskun alueella. Silloin hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt juuri mitään valokuvaamisesta, mutta kuva vihertävästä luonnonilmiöstä oli saatava. Kipinä revontulikuvaukseen oli syttynyt.
Viimeiset kaksi vuotta Mäkinen on harrastanut ja opiskellut valokuvausta. Revontulien lisäksi häntä kiinnostavat kaikenlaiset luonnonilmiöt ukkosmyrskyistä salamoineen auringon haloilmiöihin. Mäkisen mukaan varsinkin syksy ja kevät ovat parasta aikaa revontulien valokuvaamiselle.
– Pitää olla selkeä, kirkas sää. Kuvauspaikalla on myös väliä, sillä sen olisi hyvä olla aukea alue, jossa on hyvät näkymät pohjoiseen, Mäkinen kertoo.
Mäkinen kuvaa itse omalla pihallaan pellon laidalla Lemussa. Muita hyviä paikkoja revontulikuvaukseen on hänen mukaansa Haunisten allas Raisiossa ja Kaitaisten silta Taivassalossa.
Monta tuntia kyttäämistä ja odottelua
Revontulien näkeminen ja niiden valokuvaus on Mäkisen mukaan harvoin spontaani tapahtuma etelässä. Niiden valokuvausta voi suunnitella jo pari viikkoa etukäteen seuraamalla ennustuksia, ja kuvauspäivänä Mäkinen seuraa tarkasti reaaliaikaisia lukemia ja arvoja. Vaikka kaikki näyttäisi hyvältä, revontulia ei silti välttämättä näy. Kuvaaminen on myös pitkäjänteistä.
– Paljon pitää ennakkoon seurata, että mihin suuntaan arvot kehittyvät. Kuvaus voi viedä monta tuntia, sillä revontulia pitää usein odottaa kauan. Kärsivällisyyttä vaaditaan paljon, sillä revontulia pitää nimenomaan kytätä eikä vain käydä ulkona kääntymässä, että josko niitä näkyisi, Mäkinen sanoo.
Parin vuoden aikana vaatimustaso revontulien suhteen on noussut.
– Ei sitä lähde ihan jokaista vihertymää kuvaamaan, jos arvot eivät ole lupaavat. Kuitenkin revontulien näkeminen on aina kaiken tutkimisen ja kyttäämisen jälkeen sen arvoista.
Ei vain Pohjois-Suomen nähtävyys
Mäkinen on jäsenenä Facebookin erittäin suositussa Revontulikyttääjät-ryhmässä, jossa voi seurata revontulien näkymistä ympäri Suomea. Mäkisen mukaan ryhmän jäsenmäärä on hieman yli vuodessa noin 4500 jäsenellä, mikä kertoo harrastuksen suosiosta.
– Noin vuoden sisällä ihmisten innostus revontuliin on tuntunut olevan kasvussa. Mediassakin uutisoidaan, kun niitä voi nähdä etelässä.
Facebook on myös hyvä väylä omien kuvien jakamiseen. Usein Mäkisen kuvat saavat ihailevia, mutta yllättyneitä kommentteja.
– Ihmiset olettavat, ettei revontulia näy täällä päin. Moni kyseleekin sitten, että milloin niitä näkyy ja ovat innoissaan niistä. Pohjoisessa revontulien värit näkyvät vielä paremmin, mutta täällä etelässä usein näkee selvän kaaren ja sen loimuamisen ihan paljain silmin, Mäkinen kertoo.
Harrastuksen parasta antia on Mäkisen mukaan omien valokuvaustaitojen kehittyminen.
– Revontulien näkeminen kokemuksena saa kuvaamaan niitä, sillä ne eivät ole koskaan samanlaiset. Kuvattavaa kyllä riittää.
Liisa Kallio
