MYNÄMÄKI. Uudet asukkaat saapuivat Mynämäelle Saaren kartanon residenssiin kauniin, mutta kylmän pakkasjakson saattelemana. Vuoden ensimmäiset vieraat kartanolla ovat tutkija, sarjakuvataiteilija Hugo Almeida (PT), kirjailija Marianne Backlén, klovni Gabriela Muñoz (MX), animaatio-ohjaaja Tatu Pohjavirta, installaatio-, performanssi-, yhteisö- ja ympäristötaiteilija Kaisa Salmi, nukkenäyttelijä ja nukketeatteriohjaaja Outi Sippola, kuvataiteilija Martta Tuomaala sekä tutkija Daniel McKay (UK).
Taiteilija kutsuu mukaan tekemään museonäyttelyä
Installaatio-, performanssi-, yhteisö- ja ympäristötaiteilija Kaisa Salmela valmistelee kartanolla uudenlaista taiteellista museonäyttelyä, joka tullaan esittämään usealla eri paikkakunnalla. Sovinto (työnimi) on kokemuksellinen ja rituaalinen teos, jonka kaksi valinnaista ovea (valkoinen ja punainen) avaavat valituilla tapahtumapaikoilla museon eri osia. Sen taustalla on Salmen taiteellisen tohtorintutkinnon osana oleva Fellmanin pelto -teos, joka konstruoi vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia. Sovinto esittää puoluepolitiikasta etäytetyn lähestymistavan, ja antaa mahdollisuuden kahden oven avulla molempien puolien tarkasteluun. Ovien taakse sijoittuvat osat rakennetaan ja suunnitellaan yhdessä näyttelypaikkakunnalla asuvien ihmisten kanssa, ja jokaisessa paikassa räätälöidään oma kokonaisuutensa. Lopputuloksena voi olla installaatio, performanssi, rituaali tai video.
Kaisa Salmi on kiinnostunut Mynämäen ja lähiseutujen asukkaiden sisällissotaan liittyvistä tarinoista. Kaisa Salmeen saat yhteyden joko soittamalla 040 527 1347 tai sähköpostilla kaisa.salmi (at) aalto.fi.
Evoluutiota, klovneriaa ja inhorealistista kuntoiluintoilua
Portugalilainen tutkija ja taiteilija Hugo Almeida aikoo tutkia residenssiaikanaan evoluutioteoriaa (populaari)kulttuurisena ilmiönä. Hän on väitellyt molekyylibiologiasta ja yhdistää työssään tiedettä ja taidetta. Evoluutio mielletään yleensä tieteen kaanoniin, mutta residenssin aikana Almeida tekee sarjakuvaesseetä evoluution käsitteen kautta. Projektin lähteenä ovat sarjakuvat, artikkelit ja etnografinen materiaali, jota Almeida kerää residenssijaksonsa aikana. Lopputuloksena tulee olemaan 30-sivuinen sarjakuva, joka tutkii tieteen, populaarikulttuurin ja henkilökohtaisten uskomusten välisiä yhteyksiä.
Kirjailija Marianne Backlén keskittyy Saaren kartanossa nuortenromaanin kirjoittamiseen, jossa hän käsittelee muun muassa ajankohtaisia maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä sekä nuorten syrjäytymistä. Romaani, työnimeltään Diamantvägen (Timanttipolku), kertoo rasismin varjostamasta nuoresta rakkaudesta sekä timanttien lumosta eri kulttuurien kautta tarkasteltuna. Romaani käsittelee syrjäytymisen ohella huumeita ja psyykkistä oireilua, mutta myös nuorten idealismia ja auttamisen halua.
Koneen Säätiön apurahatutkija Daniel McKay työstää kartanolla tutkimustaan toisen maailmansodan aikaisista Kaakkois-Aasian sotavankikokemuksista kaunokirjallisuudessa. Toisen maailmansodan aikainen sotavankeus mielletään edelleen englanninkielisissä maissa muun muassa Kwai-joen silta -elokuvan kaltaiseksi tarinaksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana kaakkoisaasialaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet romaaneja, jotka luovat asiasta erilaisen ja tuoreen näkemyksen.
Meksikolainen klovni Gabriela Muñoz työstää residenssissä kolmen näytöksen kloviniesitystään tiiviimpään muotoon, jota hän voi helposti kuljettaa mukanaan ympäri maailmaa. Limbo-nimistä esitystä on esitetty suuremmassa mittakaavassa viime vuonna Mexico Cityssä. Näytöksen ensimmäinen osa sijoittuu todelliseen maailmaan, toinen fantasiamaailmaan ja kolmas osa näiden yhdistelmään. Limbo sai alkunsa unista, joita Muñoz näki ollessaan koomassa 17-vuotiaana.
Animaatio-ohjaaja Tatu Pohjavirta käsikirjoittaa kymmenminuuttista nukkeanimaatiota sekä suunnittelee sen visuaalista tyyliä ja kerrontaa. Työn alla oleva animaatio on tarina naisesta, joka kasvattaa porsaita. Nainen rakastuu makkaratehtaalla työskentelevään mieheen, mutta rakkaus on yksipuolista: mies on kiinnostunut vain makkarakoneesta. Pohjavirta maustaa tarinaa hirtehisellä huumorilla, jota hän kuvaa ihmisen, koneen ja eläimen väliseksi rakkaustarinaksi. Tarinan ydin on ihmisen kykenemättömyydessä kohdata toinen ihminen, lajikumppaninsa, jolloin inhimilliset kontaktit korvautuvat erilaisilla laitteilla tai tunteiden suuntaamisella eläimiin.
Nukkenäyttelijä ja nukketeatteriohjaaja Outi Sippola tarttuu haasteeseen ja kirjoittaa residenssijaksollaan aikuiselle nukketeatteriyleisölle suunnatun katsojan oppaan. Tietokirjan tavoite on tehdä nykynukketeatteria tutummaksi avaamalla nukketeatterin kieltä ja antamalla välineitä esityksen seuraamiseen. Nykynukketeatteri on Suomessa edelleen marginaalinen taiteenlaji, mutta kirjan lähtökohtana on lisätä esitysten saavutettavuutta.
Kuvataitelija Martta Tuomaala keskittyy kartanolla seuraavan videoinstallaationsa käsikirjoituksen viimeistelyyn. Finnspinning-Soumi-Perkele! -videoinstallaation tarttuu ajankohtaiseen kuntoiluintoiluun ja käsittelee suomalaisuutta virtuaalisen 45 minuutin spinning-pyöräilyohjelman kautta. Tragikoomisen ja inhorealistisenkin installaation esittämä kunto-ohjelma sisältää mm. räppäystä, pilkkalaulantaa, moraalisaarnoja, itsesäälissä kieriskelyä sekä itsetunnon kohottamista myötähäpeän saattamana. Installaatiossa katsojan kunto-ohjaajana toimii itse taiteilija, ja hän on tuonut työskentelyään varten oman spinning-pyöränsä ja aikoo prosessoida käsikirjoitusta sen selästä.
Lisäksi residenssissä jatkaa työskentelyä Saaren kartanon kutsutaiteilija Hanneriina Moisseinen, joka jatkaa neljännen sarjakuvakirjansa parissa.
