Yksin – Soolo viidelle kääntää yksin olemisen kehon kielelle eri näkökulmista. Onko yksin oleminen yksinäisyyttä? Millaista on olla ryhmässä yksin? Miltä yksinolo tuntuu kehossa? Teos koostuu nimensä mukaisesti sooloista, jotka muodostavat yhteisen riitin.
TANSSI. Aurinkobaletin kevätkauden avaava tanssiteos Yksin – Soolo viidelle saa ensi-iltansa perjantaina 31. tammikuuta. Neljän tanssijan ja yhden muusikon uutuusteos johdattaa katsojat keskelle yksinäisyyden ja yksinolon kysymyksiä. Teoksen koreografiasta ja konseptista vastaa Aurinkobaletin taiteellinen johtaja, tanssija-koreografi Urmas Poolamets.
– Koko ajatus lähti sooloista, jotka eivät ole perinteisiä sooloja, joita esitetään yksin näyttämöllä. Nämä soolot esitetään samaan aikaan. Jossain vaiheessa yksinäisyyden ja yksin olon teemat tulivat mukaan keskusteluun, Poolamets kertoo teoksen synnystä.
– Tanssijoiden kanssa ollaan puhuttu paljon yksin olemisen ja yksinäisyyden hyvistä ja huonoista puolista. Tarkoitus ei ole kuitenkaan ottaa kantaa tai antaa ratkaisuja, vaan lähinnä pohtia, tunnistammeko yksinäisyyden toinen toisissamme ja miten yksinolo ryhmässä vaikuttaa meihin, Poolamets selventää.
Ohjaaja näkee, että tanssi sopii hyvin yksinäisyyden teemojen käsittelyyn. Vaikka teosta tehtäisiin ryhmässä, tanssija on lopulta aina yksin.
– Yksin ja omissa ajatuksissaan oleminen on iso osa taiteilijuutta, Poolamets muistuttaa.
Hän kokee, että työryhmä on onnistunut tehtävässään, jos yleisö lähtee ajattelemaan asiaa esityksen jälkeen vähän eri kantilta.
Tanssijoina nähdään Linda Björkqvist, Päivi Kujansuu, Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki. Viidennen soolon tekee äänisuunnittelija Konsta Savolainen.
Yleisö valokeilassa
Katsojien tuolit on aseteltu ympäri salia, mutta kuitenkin kohti avoimeksi jäävää keskustaa.
– Tämä teos ei ole valmis ennen kuin meillä on yleisö, sillä yleisö on hyvin vahvasti osa teosta, ohjaaja kertoo.
Tanssijoiden soolot voivat tapahtua yleisön joukossa.
– Jos vieressä on tyhjä penkki, siihen saattaa ilmaantua tanssija. Siksi teos on haastava sekä tanssijoille että katsojille. Kun tanssija on vieressäsi, olet myös itse valokeilassa. Se voi olla jollekin iso asia, ohjaaja pohtii.
Ohjaajan arvion mukaan 90 % teoksen lopputuloksesta on improvisaatiota.
Keskustelua yksinäisyydestä
Aurinkobaletti avaa keskustelua teoksen teemoista myös teatterisalin ulkopuolelle. Helmikuussa järjestetään neljän näytöksen jälkeen yleisölle avoimet keskustelutilaisuudet, joissa pohditaan yksin olemista ja yksinäisyyttä eri näkökulmista. Maaliskuussa keskustelun lisäksi yleisö voi osallistua Aurinkobaletin tanssijoiden ohjaamaan tanssityöpajaan. Keskustelutilaisuudet alustaa kirjailija Eeva Siivonen.
– Ihminen on vaistonvaraisesti laumaeläin. Se, että ihminen on yksin, on aina poikkeustila, Siivonen muistuttaa.
Lauantaina 1.2. ohjaaja Maiju Tainio ja runoilija Tommi Parkko ohjaavat keskustelua luovan työn yksinäisyydestä ja kollektiivisuudesta. Perjantaina 7.2. FT Tom Linkinen suuntaa keskustelun yksin olemisen kulttuureihin ja vertailee yksinäisyyttä keskiajan ja nykyajan välillä. 14.2. seksuaalineuvoja Hanna Lasonen puhuu kehon yksinäisyydestä ja seksuaalisuudesta elämänvoimana. 21.2. kirkkoherra Tuomo Norvasuo puhuu pyhästä yksinäisyydestä, itsetutkiskelusta ja itsensä löytämisestä.
– Ja viimeisen näytöksen jälkeen 21.3. annetaan kehon puhua. Silloin jäädään tanssijoiden ja Urmaksen kanssa pohtimaan, miltä yksinäisyys ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa tuntuu kehossa, kertoo Siivonen.
Janica Vilen
