Joulupukin ja Jouko Mäenpään ajatukset osuvat hyvin yksiin

”Joulu tupahan tulkoon”

Veljekset kuin ilvekset. Joulupukki ja Jouko Mäenpää yhdessä Mäenpään olohuoneessa. Joulupukki vieraili uskollisen avustajansa luona hiomassa aattoillan ajoreitit valmiiksi.

Joulupukilla on paljon apulaisia, joista yksi on uusikaupunkilainen Jouko Mäenpää, jonka luona Korvatunturin julkkis piipahti tervehdyskäynnillä ennen tärkeää iltaa. Kaksikko laati suunnitelmat aaton reiteille ja viime hetken lahjatoiveet kirjattiin myös ylös. Uusikaupunkilainen joulupukkikonkari ei paljon ohjeita työskentelyynsä tarvinnut. Takana on pukkina kymmeniä vuosia.

UUSIKAUPUNKI. Jos etsitään joulupukin vankkaa työkokemusta omaavaa henkilöä Uudestakaupungista, niin kummoinen einstein ei tarvitse olla, että nimi Jouko Mäenpää nousee mieleen. 75-vuotias vt. joulupukki on toiminut Uudenkaupungin seurakunnan nuoriso-ohjaajana sekä suntio-vahtimestarina.

– Muistelen, että Jouko aloitti helpottamaan työtaakkaani jo joskus kymmenvuotiaana, Korvatunturin pukki muistelee ja apulainen nyökyttelee.

– Ensimmäisen kerran puin pahvinaamarin pellavapartoineen joskus 50-luvun lopulla. Silloinhan joulupukin rooli oli hyvin toisenlainen. Koputtelimme oviin ja pelottelimme lapsia, Mäenpää kertoo.

Heittivätpä joskus lahjapaketinkin kuistille.

– Niinhän se siihen aikaan meni. Punainen nuttu ja lempeys tuli sitten vuosien saatossa mukaan ja se on kyllä huomattavasti mukavampi työskentelyote, joulupukki toteaa.

Vuosikymmenet täynnä muutoksia

Sekä joulupukki että Mäenpää kertovat viimeisten vuosikymmenten pukkitraditiossa tapahtuneista muutoksista.

– 70–80-luvuolla oli vielä hyvin tavanomaista, että perheissä oli pukin vierailun aikana päihtyneitä vanhempia ja pukillekin saatettiin ohimennen naukkua tarjota. Nykyaikana on äärimmäisen harvinaista, että sellaiseen törmää, Mäenpää sanoo.

Joulupukki puolestaan painottaa, ettei häntä avustavien paikallisten joulupukkien tulisi koskaan tuoksua alkoholilta. Ja siihen on hyvä syy:

– Monesti lapset istahtavat joulupukin polvelle ja siinä kyllä haistaa, jos alkoholia on käytetty.

Mäenpää kertoo myös kaupallisuuden kasvaneen. Se näkyy lasten lahjojen määrässä.

– Jos oman urani alkuaikoina lapset saivat muutaman lahjan, niin määrällisesti on tapahtunut huimaa kasvua ja näin ollen myös pukin urakkakin saattaa olla melkoinen, ellei osaa lahjoista sitten jaeta pukin lähdettyä.

– Pukilla on aattoiltana kovasti kiireitä. Onneksi vanhemmat sen ymmärtävät, joulupukki toteaa.

Digitaalikameroiden ja digiajan tulon myötä on joulupukillekin koittanut hieman helpommat, ei niin kuumottavat ajat.

– Muistan vielä ajan, kun perheissä oli kaitafilmikameroita ja kaksikin halogeenivalaisinta valaisi suoraan kasvoille isän kuvatessa kasimillisellään. Silloin kuumotti kuin helteisessä Saharassa ja aluspaitakin kastui läpimäräksi hiestä. Nykyiset digivideokamerat eivät tarvitse niin paljon valoa ja ledvalojen myötä kuumat halogenilamput ovat historiaa, Mäenpää huokaisee.

Kiireinen joulunalusaika

Mäenpään pitkä historia vt. joulupukin toimessa on jatkuvuuden myötä tuonut myös ylisukupolvisen kokemuksen asiaan.

– Kun perheenäiti istuttaa lapsensa polvelleni istuttuaan itse samassa paikassa reilu parikymmentä vuotta aiemmin, on tunne kieltämättä aika sanoinkuvaamaton.

Vaikka pukin urakointi ajoittuu pääosin yhdelle päivälle, niin joulupukki kertoo, kuinka Mäenpää on häntä tuuratessaan kerännyt rahaa myös hyvään tarkoitukseen aattoillan ulkopuolella.

– Hän on toimessaan ollut yksi varainkerääjä muun muassa Uudenkaupungin vanhan kirkon kellojen hankkimiseksi. Tämä tapahtui muistaakseni vuonna 1998, joulupukki sanoo ja katsoo kysyvästi Mäenpäätä.

– Kyllä, vuosi meni aivan oikein.

Aattoillaksi kello 16–19 väliseksi ajaksi joulupukki kaipaisi lisätyövoimaa, sillä tuolloin lapsiperheisiin useimmiten pukkia odotellaan. Mäenpää kertoo kuitenkin vierailleensa lapsiperheissä aattoaamuisinkin. Joskus jopa ennen yhdeksää.

– Tämä ei ole lainkaan hassumpi ajankohta lasten näkökulmasta. Ja kyllä siinä vanhemmatkin pääsevät aattona vähemmällä, kun koko ajan ei jälkikasvu ole penäämässä joulupukin tuloaikaa, Mäenpää nauraa.

Lapset tuovat joulun

Joulupukin apulaiseksi -tuuraajaksi- haikailevalle kaksikolla on aimo annos viisaita neuvoja:

– Lasten vuoksi kotona vieraillaan ja heidän kohtaamisensa on erityisen tärkeää. Vaikka pukki saattaakin olla ensin pelottavan oloinen lapsen silmiin, niin perusluonteeltaan pukki on hyvinkin lempeä herrasmies. Tämä on syytä aina muistaa, vaikka kysymyksiä pukki voikin heitellä liittyen vaikkapa äidin auttamisesta jouluvalmisteluissa.

– Lapset ovat usein tehneet pukille pipareita tai sitten he haluavat antaa jotain lahjaksi. Nämä tilanteet on hyvä ottaa sillä vakavuudella ja kiitollisuudella, mikä lahjansaajalle kuuluu, partaiset herrat muistuttavat.

– Myös kuusen huomioiminen jollain tavalla on merkittävää, sillä usein siellä on lasten tekemiä koristeita, tai he ovat sen koristelleet, Mäenpää lisää. Hän itse on laulumiehiä ja lurauttaakin joululaulun tullessaan taloon.

Mutta mikä saa jatkamaan joulupukin tuuraustehtävissä vuodesta toiseen ja mikä tuo joulumielen, kun on se päätähti aattona ihmisten luona?

– Saan tavata lapsia, jotka ovat odottaneet malttamattomana joulupukkia. Se vilpittömyys ja pyyteettömyys, joka heistä paistaa, kun vihdoin odotettu vieras tulee kotiin, Mäenpää sanoo miettimättä.

– Aaton vierailujen loputtua odottaa kotona vaimon lämmittämä sauna ja sen jälkeen jouluateria. Voiko enempää vaatia, Mäenpää toteaa joulupukin myhäillessä hänen vierellään.

Rainer Tähtinen