Åbo Svenska Teater ja Aurinkobaletti: Lumikuningatar
Alkuperäisteksti: H.C. Andersen
Ohjaus: Jukka Aaltonen
Koreografia: Urmas Poolamets
Sävellys, kapellimestari: Ismo Laakso
Lavastus: Teemu Loikas
Pukusuunnittelu: Gerly Tinn
TEATTERIARVIO. Åbo Svenska Teaterissa esitetään nyt toistamiseen Lumikuningatarta neljällä kielellä: ruotsin, suomen, saamen ja kehonkielellä. Koko perheen tanssisatua suositellaan yli 6-vuotiaille lapsille. Lapsen kielitaidosta ei tarvitse olla huolissaan, sillä näyttämöllä puhutaan molempia kotimaisia sen verran ahkerasti, että tarinasta pääsee kärryille, vaikka jokaista repliikkiä ei ymmärtäisikään. Lukutaitoiset voivat myös seurata koko esityksen ajan näyttämön yläpuolella olevaa tekstitystä.
Esityksen tulkintaa helpottaa paljon myös näkökulmahenkilöt: Kerttu (Gerda) ja Kai (Kaj) vanhana pariskuntana. He seuraavat omasta lapsuudestaan kertovaa näytelmää yhdessä yleisön kanssa omissa aitioissaan sekä kommentoivat ja ennakoivat käänteitä kuin sadunkertojat konsanaan.
Sadussa ystävykset Kai ja Kerttu joutuvat erilleen, kun Kai saa sydämeensä palan Lumikuningattaren peilistä. Hän joutuu Lumikuningattaren pauloihin ja lopulta hänen kohtalonsa jää Kertun rohkeuden varaan. Vuodelta 1845 olevasta klassikkosadusta on tehty lukuisia adaptaatioita. Tarinaa on kerrottu kirjan kansien välissä, teatterin lavoilla ympäri maailman, elokuvissa, oopperoissa ja baleteissa. Tarina kertoo hyvyydestä ja pahuudesta sekä ystävyydestä ja rohkeudesta, jota Kertulta ei puutu. Tämä versio ei ole ollenkaan niin pelottava kuin esimerkiksi Suomessa 1986 tehty elokuva. Itse Lumikuningatarkin on edeltäjiään lempeämmän oloinen.
ÅST:n ja Aurinkobaletin esityksen parasta antia ovat tanssikohtaukset, muun muassa alun maaginen eloon heräävä peili ja 60-luvun tanssivat hippikukat – joskin tarinasta tuttu kukkien kohtalo jää kokonaan kertomatta. Tanssikohtauksia on omaan makuuni kuitenkin ihan liian vähän. Aurinkobaletin tanssijoilla olisi lahjoja enemmän kuin koreografia antaa näyttää. Tarinaa viedään eteenpäin yllättävän paljon ihan perinteisen teatterin keinoin. Toisaalta joukkoon mahtuu myös hyvinkin virkistävää ja kokeellista kerrontaa, esimerkiksi Kertun vieraillessa shamaanin luona.
Lavasteet ovat näyttävät ja puvustus mielenkiintoinen. Kun kysymys on klassikkosadusta, ÅST on juuri se teatteri, jonka puitteisiin se sopii parhaiten.
Janica Vilen
