Kuukauden viimeisenä lauantaina Henrikinseurakunnan kirkkosali koristellaan sateenkaaren värein turvalliseksi tilaksi, johon kenenkään ei tarvitse pelätä astua. Henrikinseurakunnan pastori Tiinakaisa Honkasalo ja Tuomiokirkkoseurakunnassa luottamushenkilönä toimiva tutkija Tom Linkinen kertovat Seutusanomien haastattelussa seurakuntayhtymän sateenkaarityöstä.
SEURAKUNTA. Turussa on järjestetty sateenkaarimessuja vuodesta 2008 alkaen. Ensimmäisen messun järjesti valtakunnallinen kristillinen sateenkaariyhdistys Malkus ry Turun kristillisen opiston tiloissa.
– Meitä oli siellä kymmeniä ihmisiä. Moni oli siinä vaiheessa odottanut ensimmäistä sateenkaarimessua jo useita vuosia, kertoo Tom Linkinen.
Kristilliseltä opistolta sateenkaarimessut siirtyivät TYKYn kappeliin (nykyinen kampuskappeli).
– Siellä sateenkaarimessuja pidettiin parin kuukauden välein. Henrikinseurakunnan nykyinen vt. kirkkoherra Toni Pätsi liittyi joukkoon hyvin varhaisessa vaiheessa. Saarnoja kävi pitämässä muun muassa Björn Vikström (teologian tohtori ja entinen piispa). Messujen jälkeen oli aina kirkkokahvit ja kahvien jälkeen aika usein kirkkokaljat sitten seuraavassa paikassa, muistelee Linkinen.
Henrikinkirkko sateenkaarikirkkona
Kun sateenkaarimessut vuonna 2010 siirtyivät Henrikinkirkkoon, se herätti jonkin verran julkista vastustusta, joka kuitenkin kuihtui kokoon aika nopeasti. Nykyisin sateenkaarimessuissa käy 20–60 ihmistä, ja niistä vastaa Henrikinseurakunnan pappi Tiinakaisa Honkasalo.
– Mutta esimerkiksi tämän vuoden Turku Pride -tapahtuman yhteydessä sateenkaarimessu pidettiin Tuomiokirkossa ja paikalla oli 150 ihmistä, kertoo Honkasalo.
– Aluksi pidimme itse melkein jokaisen messun, mutta nykyään kutsun myösvierailevia pappeja alueen seurakunnista. Haluamme viestiä, että tämä ei ole pelkästään Henrikinseurakunnan tapahtuma, vaan koko Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän, Honkasalo muistuttaa.
– Sateenkaariasioita ideoidaan yhteistyössä muun muassa Åbo svenska församlingin, oppilaitospastorien ja Seurakuntien Perheasiaintyönkeskuksen kanssa, hän jatkaa.
Sateenkaarimessut ovat aina kaksikielisiä.
– Kaikkea ei kuitenkaan sanota kahdella kielellä, vaan osa teksteistä luetaan suomeksi ja osa ruotsiksi. Suurimmaksi osaksi sateenkaarimessut ovat vain puolituntisia, mutta joskus toki mennään pitkän kaavan mukaan. Messu saa olla tekijöidensä näköinen, mutta pyhä ehtoollinen on aina keskiössä, Honkasalo kertoo.
Sateenkaariväki panostaa messutapahtumaan yleensa sankoin joukoin.
– Tänne tulee usein vapaaehtoisia jo pari tuntia aiemmin leipomaan tarjoiluja ja koristelemaan kirkkosalia. Kirkossa on aina sateenkaarimessun aikaan sateenkaaren värit selvästi esillä, sillä se on jokaiselle ihmiselle merkki siitä, että kirkkotila on turvallinen tila, Honkasalo sanoo.
Turvallisella tilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä syrjinnästä vapaata tilaa, jossa jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ilman, että joutuu kokemaan pilkkaa, syrjintää tai häirintää.
– Sateenkaari on Jumalan antama merkki liitosta kaikkien ihmisten kanssa – monenlaisten ja erilaisten. Samalla se on myös rauhan merkki ja olemme siitä ylpeitä, Honkasalo toteaa.
Yhteinen ilta jatkuu aina messun jälkeen kahdeksaan saakka.
– Siinä on hyvin aikaa istua teellä, tai ensi kerralla Hoosiannamessun kunniaksi varmaan glögillä, Honkasalo hymyilee.
Ilmapiiri hyvä, mutta kehitettävää on
Sekä Honkasalon että Linkisen kokemusten mukaan yleinen ilmapiiri kirkon sisällä on salliva, mutta kehitettävääkin on.
– Ihmiset voivat olla mitä mieltä ovat, mutta seurakunnan tilaisuuksissa on osattava olla ihmisiksi, Honkasalo toteaa yksiselitteisesti.
– Sateenkaarimessuille on kuitenkin edelleen tarve, koska seksuaalivähemmistöihin kohdistuu niin paljon vihapuhetta yhteiskunnassa, hän jatkaa.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt voivat pääsääntöisesti osallistua kaikkeen seurakunnan toimintaan, mutta vihkimisen kirkolliskokous on kieltänyt.
– Turussa on kyllä paikkoja, joissa saa vihkiä: Aurelia, Taidekappeli ja Turun linnan kirkko, listaa Honkasalo.
– Sitten pitää vielä löytää pappi, joka suostuu vihkimään, lisää Linkinen.
– Aika kaukana täällä vielä ollaan Helsingin tilanteesta, jossa jotkin seurakunnat ovat julistautuneet syrjinnästä vapaiksi seurakuntaneuvoston päätöksellä, Honkasalo toteaa vakavana.
Honkasalo toivoisi sateenkaarimessujen lisäksi seurakuntayhtymään myös jonkinlaisia keskusteluiltoja sateenkaariteemoista.
– Sellaiset asiat pelottaa, joita ei tunne. Jos ei tunne ainuttakaan homoa tai trans-ihmistä, niin on helppo tuomita, mutta heti kun tuntee yhdenkin, tulee miettineeksi tarkemmin, Honkasalo uskoo.
– Me voisimme yhteistyössä seurakuntayhtymän kanssa herättää keskustelua, jossa jokainen seurakuntalainen saisi kysyä. Sellaisella ihmisellä, joka kysyy, on vielä toivoa, hän jatkaa.
Mitä Raamattu sanoo?
Seksuaalivähemmistöistä kuulee usein leimaavaa puhetta, jota perustellaan Raamatulla. Siihen Tom Linkisellä on selkeä näkemys.
– Tuntuu vähän siltä, että monet jotka vetoavat tässä asiassa Raamattuun, ovat lukeneet vain ensimmäisen Mooseksen kirjan, jossa kyllä tuomitaan kaikki mahdollinen. Mutta Raamatussa on aika monta muutakin kirjaa. Ja kristinuskolle kaikkein tärkeimmät ovat ne neljä evankeliumia, joissa sanotaan harvinaisen yksiselitteisesti, että tässä on teille uusi käsky, joka on rakkaus. Ja se on Jeesuksen itsensä suusta, eikä Raamatussa ole sen suurempaa auktoriteettia.
Honkasalo jatkaa samoilla linjoilla:
– Raamattu on kirjakokoelma, jonka ovat kirjoittaneet eri ihmiset eri aikoina. Raamattua saa lukea oman tulkintansa mukaan, mutta on viisautta ymmärtää, millaisena aikana se on kirjoitettu, millainen maailmankuva, ihmiskäsitys ja yhteiskuntajärjestys silloin on ollut.
Janica Vilen
