Viljely- ja karjatalous on ollut pitkään elinkeinona Merimaskun entisessä kunnassa, joka on tänä päivänä liitetty osaksi Naantalin kaupunkia. Viljelysmaita yhdessä Merimaskun vanhimmista kylistä, Koverissa, ylläpitää edelleenkin Nygårdin tilalla syntynyt Eero Luotonen, joka vietti 88-vuotispäiviään viime viikolla.
NAANTALI, MERIMASKU. Merimaskulaisen Eero Luotosen, 88, mielestä elämänmeno on muuttunut hurjasti hänen elinaikanaan.
– Kaikki on muuttunut liikenteestä alkaen. Karjasta ja hevosista on luovuttu. Ensimmäiset traktorit Merimaskuun tulivat 1930-luvulla. Meillä traktori on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen.
Kouluun kuljettiin hänen lapsuudessaan kävellen ja talvella hiihtäen.
– Ala-aste sijaitsi aivan naapurissa, Kaukolan tilalla. Yläasteelle siirryttiin sitten Sannaisten kouluun. Muistan vielä opettajieni nimetkin, ala-asteella meitä opetti Maiju Mannonen ja yläasteella Eeva-Maria Lampisuo, Luotonen muistelee hymy huulillaan.
– Sota-aikana, joka sijoittui aivan koulutieni alkupuolelle, koulunkäynti oli ajoittain täysin pysähdyksissä. Toisaalta opettajat tapasivat käydä oppilaiden kodeissa aina silloin tällöin, Luotonen lisää vakavoituen.
Sota-aikana Merimaskuun sijoitettiin sotavankeja, jotka otettiin taloihin töihin.
– Heitä ei pelätty, vaan heille pyrittiin löytämään tekemistä. Kävipä niinkin, että paikallisten ja sotavankien välille syntyi rakkaustarinoita. Tarinat eivät kuitenkaan kestäneet pitkään, sillä vangit vietiin sodan jälkeen pois, kertoo Luotonen.
1950-luvulta Luotonen muistaa postinjakaja Helmi Laaksosen.
– Hän kiikutti postia pyörän kanssa. Talvella talolliset auttoivat häntä tarjoamalla rekikyytiä, sillä tiet saattoivat olla lumen peitossa viikonkin ajan ennen kuin niitä puhdistettiin.
Paljasjalkainen merimaskulainen
Luotonen syntyi Koverintien varressa sijaitsevalla Uudenkartanon Nygårdin tilalla vuonna 1931. Kolmannen polven merimaskulaisen äidin suku on kotoisin Rymättylästä ja taivassalolaiset juuret omaava isä syntynyt Merimaskussa.
– Synnyin karjatilalle, jossa lehmänmaidosta on jalostettu voita. Perjantaisin kirnuttiin voi, joka sitten lauantaisin myytiin Turun torilla. Torilla tilalliset kävivät kilpailua siitä, kenellä on laadukkain voi, hän sanoo.
– Kulkuyhteydet olivat tuolloin todella heikot, kun hevoskärryllä mentiin. Ukko-Pekan ja Särkänsalmen siltoja ei vielä ollut, ainoastaan Kirkonsalmen kapulalossi oli käytössä 1920-luvun lopusta alkaen, hän lisää.
Vuonna 1971 hän osti Koveron tilan, joka sijaitsee kotitilansa tavoin Koverin kylässä. Koveri on historiallinen paikka, sillä se mainitaan jo 1300-luvulla, jolloin Paimion kirkkoherra Nikolaus Ripsa vaihtoi Merimaskussa tiluksia piispa Hemmingin kanssa. Tuolloin Koveri sijaitsi Maskun pitäjässä.
– Nimensäkin mukaisesti Merimaskulla on tekemistä Maskun kanssa, jonka hallintopitäjään se kuului kunnallishallituksen asettamiseen eli vuoteen 1865 asti, Luotonen toteaa.
Itsenäisenä kuntana Merimasku ehti olla 144 vuoden ajan, kunnes se vuonna 2009 liitettiin Naantalin kaupunkiin.
Historiallisilla tiluksilla riittää töitä
Ennen oman tilan ostamista Luotonen hankki sitä ympäröiviä peltomaita itselleen.
– Tänä päivänä peltoa on kaiken kaikkiaan 40 hehtaaria. Lisäksi omistamiini alueisiin kuuluu kallioita ja metsää, hän kertoo.
Hän on myös ostanut takaisin maita, jotka valtio aikanaan jakoi Karjalan evakoiden asuttamiseksi.
– Merimaskuun tuli sodan loppupuolella paljon karjalaisia, jotka otettiin täällä lämpimästi vastaan.
Luotonen hoiti maidensa viljelyn yksin vielä viime vuoteen asti.
– Tänä vuonna ensimmäistä kertaa siskoni tytär on ottanut päävastuun viljelystä, hän sanoo.
Se ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, että Luotonen alkoi maanviljelijäksi. Alun perin miehellä oli muita urasuunnitelmia.
– Minusta piti tulla kuorma-autonkuljettaja, mutta haave tyssäsi siihen, kun en saanut liikennelupaa. Päätin sitten jatkaa perinnettä ja alkaa viljellä maata.
– Viljely- ja karjatalous on näytellyt merkittävää roolia merimaskulaisessa arjessa lähemmäs 1 000 vuoden ajan. Asia on varmistunut näillä mailla tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa. Edelliskesänä suoritetuissa kaivauksissa löytyi lisäksi rahoja 1500–1600-luvuilta, jatkaa Luotonen.
Muinaishautoja ja -asutusta on löytynyt myös läheisiltä Villivuorelta ja Kaasavuorelta.
– Kallioille tuli pikkupoikana kiipeiltyä usein ihmettelemään näkymiä. Villivuori ja Kaasavuori ovat olleet myös viime sotien aikana merkittäviä tähystyspaikkoja, joista lotat ilmoittivat Turkuun lähestyvistä vihollisista, Luotonen toteaa.
Katariina Mäkinen-Önsoy
