Siinä vaiheessa, kun perhe joutuu hankkimaan uuden talon, jotta harrasteautolle löytyy tilaa ulkorakennuksesta, niin voidaan puhua koko perheen yhteisestä harrastuksesta. Ellei peräti elämäntavasta.
MOOTTORIURHEILU. Kun 16-vuotias kalantilainen Laura Blomberg kärryttelee arkisin maksimissaan 5,5 hevosvoiman tehoisella mopoautollaan ammattiopisto Novidan koulunpenkille, niin harrasteautossa istuessaan Lauran selän takana jylisee seitsemän ja puolilitrainen, mekaanisesti ahdettu Chevroletin isolohkomoottori. Mopoautoon verrattuna kulkupelin tehot ovat lähes 140-kertaiset. Kaikkiaan noin 750 hevosvoimaa.
Sellaista se on, kun harrastuksena on drag racing. Laura ajoi elokuussa Super Pro ET-linsenssin Kauhavalla ja saman tien myös ensimmäisen kisansa luokassa. Luokan 12 ajajasta 11 oli miehiä. Laura sijoittui kisassa neljänneksi.
Laura on ajanut junioriluokassa vuodesta 2015. Luokassa huippunopeudet ovat noin 134 kilometriä tunnissa ja ajettava matka puolet varttimailista.
Ensimmäisissä SPET-luokan kisoissa Kauhavalla Lauran huippunopeus oli 248 kilometriä tunnissa ja varttimaili taittui ajassa 8,75 sekuntia.
Niin kauan ajetaan, kun se on hauskaa
– Jo aivan pienestä asti halusin ryhtyä ajamaan kiihdytysautoa, mutta vanhemmat hiukan jarruttelivat, ennen kuin vihdoin myöntyivät ja hankkivat ensimmäisen, junioriluokan kilpurin, muistelee Laura, joka tunnustaa esikuvakseen legendaarisen Top Fuel-luokan hallitsevan Euroopan mestarin, 58-vuotiaan Anita Mäkelän. Mäkelä pesee pitkin Eurooppaa kanssakilpailijoitaan vauhdilla, joka menee varttimaililla yli 500 kilometriin tunnissa.
Lauran harrastuksesta on tullut koko perheen elämäntapa ja isä Juha Blomberg tunnustaa olevansa siihen osasyyllinen. Moottorit ja moottoriurheilu ovat aina olleet miehellä lähellä sydäntä ja koko perheelle on vuosien varrella tullut tutuksi monet kiihdytyskisat katsomon puolella.
– Laura on alusta asti ollut innokas lajin harrastaja. Vaimoni Soilen kanssa päätimme muutaman vuoden ajan seurata, josko tyttären innostus laantuisi edes hiukan, mutta toisin kävi ja tässä nyt sitten ollaan oltu muutaman vuoden, Juha nauraa.
OnlyFun Racing -tallin nimi kertoo kaiken olennaisen.
– Niin kauan tätä jatketaan, kun tämä on kaikille hauskaa, Juha sanoo ja Laura nyökyttelee isänsä vieressä hymyssä suin.
Turvallisuus ennen kaikkea
– Kuljettajana minulle jännittävimmät paikat kisassa ovat lähtö ja sitten se, kun tajuaa suoran loppuvaiheessa nopeutta olevan paljon. Aivan vedon lopussa tärinä on niin kova, ettei edes eteen tahdo nähdä, Laura kertoo.
– Kun sitten avaan varjon, auto nykäisee ja vauhti hiljenee, tiedän, että kaikki toimii.
Hän tunnustaa omaksi kilpailuvahvuudekseen rauhallisuuden ja isä Juha vahvistaa tämän.
– Laurasta ei näe kilpailujännitystä lainkaan, vaan hän on kilpailualueella rauhallisuuden perikuva.
Väistämättä keskustelu kääntyy turvallisuuteen. Ratin takana on mittaamattoman arvokas kuski.
– Sen lisäksi, että meillä on sääntöjen mukainen auto, olen asentanut siihen vielä ylimääräisiä turvallisuustekijöitä, Juha kertoo.
Näitä ovat muun muassa niin sanottu tappokytkin ohjaamossa, jota painaessa kaikki virrat häviävät autosta ja se sammuu. Lisäksi isä on asentanut kaasupolkimeen lenkin, jotta jalalla saa vedettyä kaasupolkimen takaisin yläasentoon. Varotoimi sen vuoksi, jos kaasun palautusjousi menee moottorissa poikki.
Kokonaisuutena Laura on hyvin iloinen siitä, että hänet nuorena naisena on otettu hyvin vastaan kilpailuissa. Junioriluokissa oli enemmän tyttöjä ja Kauhavan kisojen miesvoittoisuus hieman yllätti.
– Nopeus on kuitenkin se, mikä ratkaisee kisoissa ja viimeisinä vuosina naiskuljettajien määräkin on ollut nousussa, Laura toteaa.
Katse tulevaan vuoteen
Kausi 2019 on nyt paketissa ja OnlyFun Racing-tiimi valmistautuu tulevaan kauteen. Tarkoituksena on ajaa ensi vuonna puolisen tusinaa kisaa ja katsoa, mikä on lopputulos. Lauralla on tavoitteet.
– Yritän ajaa mahdollisimman hyvin ja vauhdikkaasti. Voitot tulevat, jos ovat tullakseen, hän sanoo vaatimattomasti, mutta päättäväisyyttä äänessä.
Talven aikana isä Juhalla on oma projektinsa rakentaa vastahankitusta Helsinki-Sodankylä väliä ajaneesta charter-bussista tiimille kuljetusauto, johon kilpurin lisäksi mahtuu koko perhe asumaan kisaviikonloppujen ajan. Edellinen kuljetusauto kävi pieneksi kilpailuluokkaa vaihdettaessa.
– Iso kiitos kaikille mukanaoleville yhteistyökumppaneilleni, jotka ovat mahdollistaneet tämän harrastuksen. Toki tukijoita mahtuu mukaan lisää, sillä auton pitkässä keulassa on vielä tilaa monille tarroille, Laura vinkkaa.
Rainer Tähtinen
