Nokisesta kahvipannusta nousee houkutteleva tuoksu ja nuotiotuli lämmittää. Vehmaan Pohjoiskulman Huru-Ukot ovat kokoontuneet tapaamiseensa Tanhuantuvalle. Tunnelma on keväinen ja aurinko lämmittää sekin mukavasti laavulle. Tulen ääressä voi samalla myös hieman parantaa maailmaa.
VEHMAA. Pohjoiskulman Huru-Ukot kokoontuivat 10. huhtikuuta Tanhuanhovin vieressä olevalle laavulle valmistamaan keppejä partiolaisten leiriä varten. Talkoiden tavoitteena oli saada sata keppiä aikaan ja samalla turista mukavia.
Huru-Ukkoihin kuuluu tällä hetkellä parisenkymmentä jäsentä. Ukkojen kokoava voima Jouni Salmi kertoo ajatuksen tällaisen porukan perustamisesta syntyneen Tanhuantuvalla jouluna 2005 pidetyn puurojuhlan yhteydessä. Kylätalo oli valmistunut talkoilla muutamaa vuotta aiemmin, tulipalossa tuhoutuneen Rahkmalan koulun tilalle. Ajatuksen eteenpäin vienti annettiin Salmen sekä Jouni Holmbergin tehtäväksi.
Perustava kokous pidettiin helmikuussa 2006, ja nimeksi tuli virallisesti Pohjoiskulman Huru-Ukot. – Ensimmäinen yhteinen toimintamme taisi olla siivoustalkoot, Salmi muistaa.
Sen jälkeen onkin puuhaa riittänyt. On käyty yhteisillä retkillä, järjestetty talkoita, pyöräilty, järjestetty kalakisoja ja kaikkea muuta, mitä nyt mieleen on sattunut juolahtamaan – tai vain nautittu vapaamuotoisesta yhdessäolosta. Retkiä on järjestetty yhdessä myös marttojen kanssa. Jouni Salmi nostaa esille myös vuotuiset metsäkirkot laavun viereisellä kalliolla, jonne Huru-ukot ovat talkootyönä tehneet portaat. Tilaisuudet ovat parhaimmillaan keränneet jopa 150 osallistujaa.
Mitään sen ihmeempiä pääsyvaatimuksia ei porukkaan mukaan pääsylle ole. Koska kyseessä ovat huru-ukot, ikärajaksi on asetettu 55 vuotta. Sekä siveelliset elämäntavat. Kysymykseen siitä, miten tätä valvotaan, porukka vastaa naurulla. Toiminta keskittyy Vehmaan Pohjoiskulmalle, mutta muualtakin saa mukaan tulla. Jouni Salmeen voi ottaa yhteyttä, jos on asiasta kiinnostunut.
Elämästä yhdessä nautitaan
Jouni Salmi kertoo tapana olevan muistaa tasavuosia täyttävää porukan jäsentä. Muistoksi toveruudesta ja ystävyydestä annetaan kunnon huru-ukko puukko sekä kuksa onnittelukortin kera. Huru-Ukkojen elämänasenteesta kertoo hyvin hänenkin onnittelukortissaan oleva runonpätkä:
”Kalliimpi kultaakin / on hyvä toveruus / aarrettakin parempi / on hyvä ystävyys / Näitä elämän helmiä / Huru-Ukot toisilleen tarjoaa / ja elämästä yhdessä / porukassa nautitaan”
Salmen mukaan tähän kiteytyykin porukan perimmäinen tarkoitus. Yhdessä ollaan, yhdessä tehdään ja yhdessä elämästä nautitaan!
– Jokainen tässä porukassa on sen verran elämää nähnyt ja kokenut. Kaikesta voimme myös keskustella, Ei meillä mitään poissuljettuja aiheita ole, emmekä ole mitenkään tiukkoja, hän lisää.
Kukaan ei ole kokoontumista lähtenyt ovet paukkuen. Nytkin porukka intoutuu keskustelemaan eläkkeistä sekä myös nykynuorisosta – joka on pääosaltaan fiksua porukkaa, mutta tiettyjä käytöstapoja toivoisi kuitenkin noudatettavan: kohteliaisuutta ja sitä, että joka paikassa ei istuttaisi pipo päässä.
Luonto lähellä
Laavulla istujat kehottavat myös meitä itse kutakin lähtemään näin keväällä luonnon helmaan ja nauttimaan siitä. Vaikka nokipannukahville. Kahvittelun ohessa laavun viereen on jo syntynyt myös iso kasa keppejä partiolaisille. Partiotoiminta antaakin nuorille monenlaisia valmiuksia ja sitä ukotkin haluavat osaltaan tukea. Luonto on heitäkin lähellä ja muutama metsästyksen harrastajakin joukosta löytyy.
Ennen kuin Huru-ukot nousivat laavulta, oli sadan kepin tavoite täytetty.
Rauno Laine
