Vehmaan kirjastolla pidettävä Vakka-Suomen kansalaisopiston kurssi ”Kummottos meilpäi sanota?” perhedyttää ihmisiä Vehmaan murteeseen. Tiesitkö esimerkiksi rajan tarkoittavan kenkää, särpin kaulahuivia tai taulvärkin kasvoja?
VEHMAA. Suomen ja kainun kielen apulaisprofessori Eira Söderholm rakastaa kieltä ja sen moninaisuutta. Elämäntyönsä hän on tehnyt kielten parissa Norjassa kainun kielen parissa. Sen vuoksi ei liene lainkaan sattumaa, että hän toimii torstaisin Vehmaalla kokoontuvan murreryhmän vetäjänä ja kielen vaalijana.
– Murteellisesta puhumisesta ja kirjoittamisesta väännetään usein kättä, onko sana tai lause oikein. Tosiasia on kuitenkin se, että kielet ja murteet muuttuvat koko ajan ja jos sanoja tai kirjoittaja pitää sanaa tai lausetta oikeana, niin silloin se sitä myös sitä on, sanoo Söderholm.
– Murteet ilmentävät yhteisön identiteettiä ja eivätkä murteet tunne kuntarajoja, vaan elävät ihmisten suussa maantieteellisistä rajoista huolimatta.
– On myös muistettava, että osa kulttuurista menetetään, kun murteita pyritään muokkaamaan yleiskieleen, Söderholm muistuttaa ja sanoo yleiskielen toimivan tehokkaana murteen tappajana.
– Minusta on aivan ihanaa, että Norjassa esimerkiksi jo lainsäädännöllisesti määrättiin vuodesta 1880 lähtien opettajien opettavan oppilaitaan paikallisella murteella.
– Esimerkiksi tiedepiireissä puhutaan juuri tappajakielistä, jotka ovat näitä yleiskieliä. Englanti on yksi sellainen ja meidän yleiskielemme, jota tulee muun muassa medioiden välityksellä niin korviin kuin silmiemme eteen luettavaksi.
Rauman giäl osattu markkinoida
Vehmaan murteen Söderholm sanoo olevan pikemminkin osa vakkasuomalaista murretta. Pieniä eroja sanoissa löytyy vakkasuomen eri kunnissa, mutta kokonaisuus on samankaltainen.
– Kieliopillisesti puhuisin sanajärjestyksen samankaltaisuudesta, en niinkään sanoista, jotka eivät ajan saatossa säily niin hyvin, vaan muuttuvat ajan kuluessa.
Kun puhe kääntyy raumalaiseen murteeseen, joka ihan kielenäkin yleisesti tunnetaan, on Söderholmin näkemys sellainen, että raumalaiset ovat osanneet tehdä murteesta vahvuuden, oman kielen.
– Ei tutkijan näkökulmasta ole kyseessä erillinen kieli, vaan siinä missä monet ovat häivyttäneet murrettaan, ovat raumalaiset olleet siitä ylpeitä ja alkaneet arvostaa sitä ja nostaa osaksi omaa identiteettiään. Tästä syystä myös heidän murteensa on säilynyt paremmin ja osatekijä erilaiseen murteeseen on ollut kaupungin pitkä historia merenkulkukaupunkina. Murteeseen on sekoittunut vieraskielisiä sanoja.
Eira Söderholm kertoo myös oman tiensä kielitieteiden pariin.
– En erityisesti pitänyt tätä haaveammattina nuorempana, mutta kun äidinkieli sujui kouluaikoina hyvin, niin sen mukana ajauduin tälle alalle. Kielioppi oli kouluaikoina hauskaa, helppoa ja ihanaa, hän nauraa.
Rainer Tähtinen
