Kustavin Talouskaupan kauppias Sirkka-Liisa Järvelälle vuosi 2018 tuo mukanaan kaksi merkittävää pyöreiden vuosien juhlaa. Myymäläautojakin ajaneen toimeliaan kauppiaan omaan mittariin tulee vuosia 70 ja yhdessä miehensä Heikki Järvelän kanssa vietetään 50 vuotishääpäivää.
KUSTAVI. Vehmaantien varrella, muutama kilometri ennen Kustavin keskustaa tien oikealla puolella sijaitsevan vuonna 1951 perustetun Kustavin Talouskaupan tontilla on sekä elintarvike- ja rautakauppa, baari ja polttoainemyynti. Lisäksi kauppias Sirkka-Liisa Järvelä toimii myös pitopalveluyrittäjänä. Isona apuna on ollut koko ajan myös aviomies Heikki Järvelä, joka harjoittelee sanojensa mukaan nyt neljättä vuottaan eläkeläisen elämää. Työuransa Heikki on tehnyt automyyjänä.
Sirkka-Liisan kauppiashistoria on pitkä. Niin pitkä, että harva hänen vuosiinsa yrittäjänä edes pääsee. Liikkeenharjoittajana tulee 57 vuotta täyteen. Ja matka jatkuu edelleen.
– Olin 13–14-vuotias, kun isäni jälkeen otin vastuun kaupasta, Sirkka-Liisa laskeskelee.
Myymäläautoja ja pitopalvelua
Kustavin Talouskaupan historiaan mahtuu monenlaista kaupankäyntiä. Voisi sanoa, että se on ollut alueen liikekeskus.
– Vuonna 1967 tuli bensa-asema ja vuonna 1980 perustin pitopalvelun ja baari tulikin tähän vuonna 1983. Kaupassa on ollut myynnissä tekstiiliä ja maataloustuotteita. Ja aikanaan kalanrehukauppa näytteli isoa osaa liikevaihdossamme.
– Monet paikallisten tuottajien kananmunat ja kurkut on vuosien varrella myyty kauttamme edelleen maailmalle.
Sen lisäksi, että kivijalkakaupan pyörittäminen on vienyt paljon aikaa, niin Kustavin Talouskaupan ensimmäinen myymäläauto starttasi reitilleen jo vuonna 1955. Kun viidenkymmenen vuoden kuluttua liikennöinti lopetettiin, myymäläautoja oli kaksi kappaletta.
– Niin ja olihan siinä jossain kohtaa myös Vuosnaisten Meriasemakin kontollani, Sirkka-Liisa muistelee ja käy jutunteon lomassa välillä palvelemassa lounasasiakasta baarin tiskin takana.
Työntäyteinen arki
Työpäivät ovat olleet aina pitkiä.
– Vaikka oikein en osaa ajatella, mitä muuta sitten olisin ajallani tehnyt kuin kauppaa hoitanut, hän miettii.
Sirkka-Liisa kertoo, kuinka aikanaan, silloin kun myymäläautotkin kiersivät saaristokunnissa, hänen työpäivänsä alkoi aamuviideltä baarin puolella leipomispuuhissa. Vielä nytkin kesäisin menee päivittäin 500–600 lämmintä possumunkkia kesäasukkaiden suihin. Tosin kesäaikaan työntekijöitäkin Talouskaupassa on puoli tusinaa. Talvisin Heikkiä ja Sirkka-Liisaa on auttamassa yksi vakituinen työntekijä.
– Myymäläauton ratin taakse istahdin sitten kahdeksan aikaan ja menin töihin iltaseitsemäksi Vuosnaisten Meriaseman baariin. Kotona olin yhden aikaan yöllä. Ja aamulla sitten takaisin baariin leipomaan, hän muistelee.
Kun myymäläauto pysähtyi yöllä Talouskaupan pihaan, alkoi usein aviomies Heikin työvuoro auton kimpussa. Kuoppaisilla, huonokuntoisilla teillä jouset ja iskunvaimentimet olivat kovilla ja mies veti öisin työhaalarit päälle ja meni autoa korjaamaan.
Heikillä on myös kertoa vielä yksi työtehtävä lisää Järvelöiden arkeen.
– Aikoinaan Sirkka-Liisan äiti oli kova mansikanviljelijä ja kun sitten yöllä satoi katteiden päälle lunta, menimme keskellä yötä sitä poistamaan. Se oli sellaista vävypojan arkea silloin, Heikki naurahtaa ja katsoo hymyillen puolisoaan.
”En kaipaa, enkä tarvitse muuta”
Vuosikymmenet Kustavin talouskaupan kassakoneen takana on tuonut myös tutuksi kustavilaiset ja sen tuhannet kesäasukkaat.
– Aiemmin sitä tunsi kaikki ihmiset nimeltä, mutta nykyään, kun kauppaan tulee aikuinen, joka tervehtii iloisesti, en aina yhdistä kenestä on kysymys. Hänen isovanhemmat ovat saattaneet käydä kaupassa aikanaan pieni lapsi mukanaan, joka on jo aikuinen, Sirkka-Liisa selittää.
Koko elämänsä aivan kotitalonsa vieressä työskennellyt Sirkka-Liisa kokee saaneensa liikkeenharjoittajana ja ihmisenä kaiken sen, mitä elämältä voi toivoa.
– Minulla on kaksi lasta, viisi lastenlasta, aviomies ja hänen rakentamansa kesämökit. Aamulla kun nousen ja lähden töihin, työmatkakuluihin ei mene lanttiakaan, eikä takkiakaan tarvita. En lähde aamulla töihin, vaan lähden elämään elämääni, Sirkka-Liisa kiteyttää hymyillen, mutta myöntää, että eläkkeelle jäämisestä on ollut aviomies Heikin kanssa puhetta.
Mutta vielä se on jäänyt puheen tasolle.
Rainer Tähtinen
