Vehmaalla vesistöjen suojelemiseen on perehtynyt yhdistys, joka pyrkii vähentämään muun muassa Vehmassalmen ravinnekuormaa.
VEHMAA. Äkkiseltään ei uskoisi, että Vehmaalla on 17 järveä. Sen lisäksi pitkälle sisämaahan ulottuu Vehmassalmi, joka on pituudeltaan 12 kilometriä. Nämä vesistöt sijaitsevat kaikki maatalousvoittoisella valuma-alueella. Vesistöjen rehevöityminen ravinteiden määrän kasvun myötä on haaste paikallisille.
Tähän haasteeseen vehmaalaiset ovat tarttuneet, ja kunnassa toimii aktiivisena Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe). Se on perustettu vuonna 2015, jotta alueen vesistöjen hoitoa saadaan vauhditettua. Jäseniä yhdistyksellä on noin 150.
Mutta paikallinen vesistönsuojeluhistoria yltää sitäkin pidemmälle. Yhdistyksen puheenjohtaja Kari Puttaalla on tästä esimerkki.
– Kotitilani on aivan Vehmassalmen rantamilla ja 80–90-luvuilla huolestuimme, kuinka Vehmassalmi näytti kasvavan pikkuhiljaa umpeen. Aloimme tehdä työtä asian eteen ja saimme liudan lahjoittajia mukaan. Kansanedustaja Ilkka Kanerva vei asiaa valtakunnallisesti eteenpäin sillä seurauksella, että lopulta pääsimme ruoppaamaan Vehmassalmea, Puttaa kertoo.
Sittemmin Vehmassalmi on kasvanut hiljalleen umpeen, vaikka ruoppaussyvyys onkin pysynyt. Nyt Vehmassalmen sekä koko valuma-alueen hoito järvineen jatkuu paikallisin voimin maanomistajalähtöisesti. Mukaan on saatu asukkaiden lisäksi kunta, vapaa-ajanasukkaita ja yrityselämää. Toiveita on, että Vehmassalmi ja muutama muukin vesistö pysyisi avoimena.
Paljon byrokratiaa
Vehmaalainen Tuuli Jansson on VeVen sihteeri ja puheenjohtaja Puttaan mukaan kultakimpale yhdistyksen toiminnassa. Janssonilla on kokemusta Leader Ravakan myötä tukianomusten täyttämisestä.
– Valitettavasti, vaikka yhdistys tekee talkoilla kaiken työn, toimintaan tarvitaan rahoitusta. Esimerkiksi kaislojen niitossa tarvitaan konevoimaa. Meillä onkin valmistumassa uusi niittokone. Se on ristitty yhden tukijamme mukaan KaislaYaraksi, kertoo Jansson.
Yhdistys vuokraa niittokalustoa halukkaille käyttöön.
Jansson ihmettelee ääneen sitä, kuinka isot asiat jätetään viranomaistaholta pienen porukan harteille. Kuten Vehmassalmen alueen vesistönhoito.
– Nyt toteutettavaan hoitosuunnitteluhankkeeseen saadaan tukirahaa 80 prosenttia kustannuksista. Se tarkoittaa sitä, että omarahoitusosuus on 20 prosenttia.
Kieltämättä on erikoista, että maksutta talkoovoimin työtä tekevät rahoittaisivat vielä lisäksi itse kaikkien hyödyksi tehtävää työtä. Talkootunteja ei ole laskettu sitten ensimmäisen toimintakesän, koska niitä kertyy tuhansia.
– Näihin hankkeisiimme tarvitaan viranomaisbyrokratian kautta rahaa ja tässä on sihteerillämme lähes päivätyö, kun tekee kapulakielisiä anomuksia perusteluineen, kiittelee Puttaa Janssonin työpanosta.
Näkösyvyys hyvä mittari
Janssonin mukaan alueen vesistöjen kunnossapitoon tarvitaan niittokoneiden lisäksi myös vastuunkantajia ja tekijöitä. Ruovikkojen niitto ja keruu tehdään kiihkeimmmällä kasvukaudella viimeistään ennen kuin ravinteet vetäytyvät talveksi juurakkoon. Talvinen kaislikon poistaminen on kosmeettista, mutta toki helpottaa hetkellisesti kun kuiva ruoko ei ole tiellä.
– Vesistötoimet ovat havaittavissa aivan visuaalisesti maiseman avautumisena, mutta vasta esimerkiksi näkösyvyys on kelpoinen mittari vesistön tilasta, Jansson selvittää.
Käytännössä tämä tarkoittaa yksinkertaisesti vedenalaista näkyvyyttä.
– Kaislojen niitto on siitä kiitollinen toimenpide, että sen tulos näkyy heti rannoilla, kun kasvusto on poistettu. Niinpä suojelutoimilla on vaikutuksensa niin virkistyskäytössä uimareille, rantaretkeilijöille kuin jo ihan maisemallisestikin, listaa Jansson.
Vaikka kaislojen niitto on yhdistyksen ehkä näkyvin toimenpide, niin esimerkiksi maanomistajat ovat alkaneet jättää ojien reunamille isomman kylvämättömän tilan, jotta peltoihin levitettävät ravinteet eivät valuisi ojiin ja sitä kautta Vehmassalmeen.
– Tällä hetkellä meillä on valmisteilla kosteikon perustaminen Vihtjärvellä, mutta se on sitten oma lukunsa, paljastaa yhdistyksen puhenjohtaja Puttaa.
Rainer Tähtinen
